Joku ajatus johtui hänen mieleensä ja hän kääntyi äkkiä:
"Me annamme hänen jäädä sinne talveksi… Täällä, — täällä hän vaan on häiriöksi.
"Ei mutta katsokaa, — katsokaa", huusi hän leppyneenä ikkunan luota —
"Meidän ystävämme Wolmar uuden uutukaisessa karhuntaljoilla varustetussa reessä ja loistavat lyhdyt"…
Konsuli kiiruhti ulos rappusille.
"Hm, — hm", — mutisi Wendelbo. "Minä en käsitä miksi ihmiset eivät pelkäisi? — kun on saanut selville tämän maailman kataluuden. Ei ole kovinkaan turvallista tässä ihmeellisessä maassa kuun alla, — onni ei ole lähimainkaan taattua.
"Mutta kirjoitettu on: — Kolme asiaa on käsittämätöntä: 'Kalojen kulku meressä, lintujen kulku ilmassa ja miehen kulku naisen luo'…
"Mutta minä osoittaisin suurella kepillä neljättä: Miehen kulkua valtaan!"…
— Konsuli huusi kaikkia ulos katsomaan Wolmarin komeaa rekeä ja kulkusilla varustettua tömistelevää hevosta…
"Kun tämä mies ostaa, niin ostaa hän ensiluokan tavaraa, maksakoon, mitä maksoi", — sanoi hän kehuen…