"Mukava ja hyvä istuin", sanoi hän, koetellessaan reen toppauksia.
"Entä nämä vällyt!
"Kuule äiti — ja sinä Bolette", — hän viittasi heille, — "sinä olet niin ohuesti puettu. Heitä yllesi turkit ja pyydä Wolmaria ajamaan kanssasi puistokäytävän ympäri, niin saat koetella rekeä…
"Joutuun, joutuun" — kiirehti hän.
Bolette melkein pakeni eteiseen.
"Grethe", huusi hän, — "anna turkki neidille. Hartioille vaan"…
… "Kas noin", sanoi konsuli ja tukki vällyt hänen ympärilleen.
Hän läiskäytti piiskaa ja ojensi sen Wolmarille. Hevonen lähti menemään ja kulkusten helinä eteni etenemistään…
XV.
Apteekarin, tullinhoitajan ja rehtorin rouvat olivat vuokranneet itselleen vaunut ja kauniina kevätpäivänä olivat he tehneet retken Grongiin, tervehtiäkseen nuorta Bolette rouvaa.
He eivät olleet käyneet siellä kuin kuukausi sitten, jolloin olivat olleet häävierailullaan. He olivat innokkaat saamaan selville, miten asiat siellä oikein luistivat.