"Oletteko käyneet katsomassa neittä, jonka haltija ryösti?" sanoi hän tervehtiessään.
"Sanotaan, että hän häiden jälkeisenä aamuna antoi Bolette-rouvalle kaksitoista nippua avaimia hoidettavaksi."
"Nii-in, — ja ne saa hän kantaa koko elämänsä läpi. —"
* * * * *
Koko kaupungin puheenaineena oli näinä päivinä ollut konsuli Ulfvungin rahtilaiva "Clio", joka purjehdittuaan monta vuotta toisella puolella maapalloa, oli palannut takaisin kotiin.
Kun laiva liehuvine lippuineen ja valkoisine purjeineen liukui saarien lomitse ja laski ankkuriin satamassa, oli suuri ihmisjoukko kokoontunut rannalle ja sillalle sitä katsomaan.
Kun sähkösanoma saapui, että Clio oli odotettavissa, syntyi kova levottomuus Wendelbon talossa. Siellä puhdistettiin paikat katosta lattiaan asti. Harjoja ja vesisankoja oli kaikkialla, ja täydellä voimalla hierottiin ja harjattiin.
Ja jos ei Martine rouva ollut niissä hommissa, niin oli hän alhaalla puutarhassa antamassa neuvoja ja käskyjä työmiehille, jotka kuokkivat ja kaivoivat tuoksuavaa, tuoretta maata.
Tasailtiin pensaita ja puita, laitettiin multapenkkejä, joihin istutettiin ja kylvettiin semmoisella kiireellä, kuin olisi maailman loppu jo huomenna.
Ja sitten lähti rouva uudessa kevätpuvussa merimieskadulle ja seisoi siellä katsellen satamaan.