Konsuli oli tänä talvena neuvotellut neuvottelemistaan asiantuntijain kanssa pääkaupungissa ja oli tilannut parhaat insinöörit.
Siellä mittailtiin, — tutkittiin ja otettiin selville suovesien laajuus, tarkastettiin mihin vedelle tie porattaisiin… puhuttiin puhdistamisesta, poraamisista ja suluista.
Siellä tehtiin työtä täydellä voimalla. Paljon piti olla tutkittuna ja valmisna, ennenkun Lindestadjärvi kuivui matalaksi ja pieneksi ja korkeat hiekkasärkät estivät sisään- ja ulos-pääsön.
Ilmassa suhisi suuria sanoja.
Arvoitus, joka aikojen kuluessa oli ollut laakson yläpuolella, se oli nyt selvitetty.
Mutta sitä eivät selvittäneet Niils Bjelken eikä Robert Düringin pikkupuuhat, joissa rahallinen puoli oli aina ollut esteenä.
Se mikä muille oli ollut mahdotonta, sen oli konsuli Ulfvungin mahtava tahto ja voima saanut aikaan.
Hänellä oli nyt Grongsuot käsissään… piteli niitä niinkuin vääntäisi hän hanaa, josta ohjasi tämän äärettömän vedenpaljouden laakson läpi.
— — Pitkä, hiukan kumaraharteinen mies käveli siellä käsiään hieroskellen:
"Kaikki enteet näyttävät, että sekä maalaiskunta että kaupunki tahtovat kannattaa yritystä."…