— Konsuli oli tehnyt pitkän retken alusmailleen ja lepäsi nyt nojatuolissaan, ennenkun taas lähtisi ulos…
"Etkö sinä, Narna, voisi keksiä jotain, josta Bolettelle olisi iloa", sanoi hän, leikkiessään tuolinkaiteen ripsuilla, — "jotain, joka virkistäisi häntä, — jotain, josta hänelle olisi seuraa, — jolla saisi päivän kulumaan?…
"Etkö voisi ostaa jotain hänelle? Eikö hän pidä kauniista koirista?
"Minä näin yöllä niin pahaa unta hänestä. Mutta te olitte varmaan antaneet minulle jotain epäterveellistä ruokaa", sanoi hän pukiessaan ylleen päällystakkia.
Hevonen oli valjaissa. Hän aikoi satamapäällikön luokse tuumimaan erästä ehdotusta, joka koski aallonmurtajaa.
Isä oli oikein liikuttavan sydämmellinen, — ajatteli rouva; hän seisoi ikkunassa katsellen konsulin lähtöä. Tänään hän oli ollut oikein levoton Boletten suhteen… Muuten hän ei mielellään kosketellut sitä asiaa…
Rouva Narna huokasi…
Siihen tarvittiin aikaa. "Katsotaan nyt vaan Martinea. Ja nyt on hän hyvinkin tyytyväinen ja innokas ja toimelias emäntä.
"Wolmar on sekä hyvä, että taipuvainen… Bolette tulee viihtymään siellä mainiosti, kunhan hän vaan pääsee tämän vaikeimman ohi."
* * * * *