Se herätti yleistä iloisuutta ympäri seisovissa.
"Ja kuka epäilisikään että meidän hyvällä majurillamme ylhäällä ruukilla olisi sellainen mielessä", virkkoi hän leikillisesti. "Hän ei ota mitään edesvastuulleen, ei otakaan! Jos piiri edistyy tai ei, — sama käsittämätön hieno levollisuus ja rauha, sama…"
"Maailman melu ei ulotu sinne pilventasaisiin asuntoihin", jatkoi hän.
"Suokaa anteeksi minulle, joka vielä olen vieras paikkakunnalla", keskeytti hänet satamapäällikkö. "Minä olin ylhäällä tehtaalla pyhänä, — nuori Düring asui pari vuotta meillä, ollessaan lukemassa pääkaupungissa. Ja hra majuri antoi minulle hyvin mieltäkiinnittävän yleiskatsauksen kaupungista ja sen ympäristöstä. Niin että minä tahtoisin vaan hiljaisuudessa sanoa, että hän teki minuun aivan toisen vaikutuksen."
Konsuli kohotti huulensa aivan nenän alle, kuin vainuten jotain pahaa…
Siinä oli ääni, joka —
"Tietysti se lähde, josta on ammennettava —", sanoi hän väliäpitämättömästi, katsoessaan ulos ilmaan.
"Niin, te hymyilette, herra apteekari…"
Korukauppias Lund ja tulliherra vaihtoivat silmäyksiä.
Tässä oli tapahtunut pieni läksytys torilla. Satamapäällikön sopimaton käytös tuntui tuskastuttavalta.