… "Ja kenen kanssa alkoi Karin tanssin? Kenen kanssa hän tanssi?" kysyi rouva kiihkeästi.
"Karin tanssi kokonaista kaksi tanssia Ulfin kanssa, äiti", selitteli
Bolette vähän ivallisesti.
Konsuli käveli hajamielisenä edestakaisin verannalla ja pysähtyi välistä, katse tuijottaen jäykästi ulos lämpimään kesäaamun sumuun, joka vielä puoleksi peitti lähiseudun ja satamakaupungin katot ja antoi näköalan loppua etäiseen kirkkaaseen juovaan, siniseen mereen, jossa purjelaivat näyttivät valkeilta pieniltä linnuilta.
Hän löi äkkiä kädellään kaiteesen, niin että kaikki säpsähtivät:
"Mitä siihen herraan tulee, on heillä kyllä omat tuumansa hänen suhteensa", mutisi hän, astuessaan alas puutarhan rappusia.
* * * * *
Aurinko poltti ja paahtoi yhä kuumemmin ja kuumemmin.
Lindestadissa se hohti tulikuumista seinistä. Hiljaisuudessa kuului kaappimista tallista, ja ylhäällä kyyhkyslakassa riitelivät kyyhkyset paikoista. Taloudenhoitajatar katosi maitohuoneen ovesta, kädessä korillinen munia, jotka oli koonnut kanakopista.
Koirat makasivat, kielet riippuen punaisina ja ähkyivät ja puhkuivat, ja talon siivelliset ja siivettömät elukat olivat piiloutuneet harvoihin varjopaikkoihin.
Talon kissa, liukas kuin ankerias, tuli hiipien kierrettyään kellaria, jossa se oli vahtinut hiirenkoloa, ja paneutui nyt maata kellarinportaiden kapeaan varjoon ja mittaili, vaanien, silmät puoleksi ummessa varpusta, joka kylpi hiekkaläjässä…