Ulf seisoi katse kuin syventyneenä isän silmiin. Kun oli vallasta puhe, ymmärsivät he toisensa. Se kieli värähti ylipäänsä jokaisessa, jolla oli hiukkanenkaan Ulfvungien verta rinnassa.
Margrethe oli taas kävässyt ulkona tuulisessa porstuan ovessa ja oli heittänyt yleissilmäyksen pääportaiden eteen ajaviin rekiin.
"Isä", kuiskasi hän nyt hengästyneenä ja veti häntä takinrinnuksesta,
— "Niils Bjelke on myöskin mukana!"
"Niils Bjelke?" tumma varjo levisi konsulin kasvoille.
"Niils Bjelke, hän on tullut kotiin", toisti Margrethe kiihkeästi. "Elä vaan unhota kutsua häntä insinööriksi. Hän on suorittanut menestyksellä tutkintonsa ulkomailla… Muistathan sen, isä!" vakuutteli hän. samalla nykäisten häntä takin hihasta.
Margrethe oli isän lemmikki ja piteli häntä ankarasti ikeen alla; — aina voimakas, jonka alle konsuli näki hyväksi alistua.
"Muistathan sen vaan, isä", sanoi hän taas painolla, vilvoitellessaan kuumia poskiaan käsillään ja kiiruhti sitten sisään arkihuoneeseen.
Etehisen ovi avautui ja sisään astuivat setä pankinjohtaja, kapteeni Vold ja hänen muhkea rouvansa, tullikassöörin, apteekarin ja pormestarin ja heidän rouviensa seuraamina, vielä talvikylmän ympäröiminä ja hieroen mielihyvästä käsiään tullessaan lämpimiin huoneisiin.
"Tervetuloa kaikki!" huusi konsuli.
"Noh, päivää, herra insinööri. Onnittelen erinomaisen onnistuneista tutkinnoista", kuului niinpian kuin nuori Bjelke astui sisään. "Tuletteko ajaen?" seurasi sitten osaaottavasti.