"Sain seisoa takana, yhden ruukilaisen reen jaluksilla", selitteli
Niils Bjelke.
"Takana, takana… Ei kelpaa takana seisoa. Ei pidä antaa vetää itseään perässä."
"Sitten hyppää pois, herra konsuli, — valitsee oman tiensä", kuului rohkea vastaus.
"Kaikki riippuu ehkä teistä itsestänne, hra Bjelke, siitä miten asetutte täällä paikkakunnalla", sanoi konsuli merkitsevästi ja erityisen kylmästi.
— Hämärä oli loppuun vietetty ja lamput ja kynttilät loivat huoneiden korkeille huonekaluille ja raskaille uutimille kodikkaan tunnelman.
Nurkkahuoneen peilipöydistä kuului yksitoikkoisesti: Boston, Petit,
Grand, tupakkapilvien sisästä…
"Tänne näkyy tulevan voimia, jotka tahtovat kulkea omia teitään, — raakoja", — sai konsuli sanotuksi hiljaa pankinpäällikölle, valmistellessaan totilasijaan.
"Siksi kunnes saat heidän siipensä tarpeeksi tasatuiksi", hirnui pankinjohtaja. "Taitaakin olla tämä uusi satamapäällikkö mielessäsi, luulen minä."
Salissa naiset paraillaan etsivät esille käsityönsä.
Rouva Ulfvung oli tapansa mukaan päivällisen perästä vetäytynyt rauhaan makuuhuoneensa sohvaan, levätäkseen hetkisen. Ja nyt odottivat naiset jännityksellä ketä heistä hän halusi luokseen.