Margrethe seisoi siinä silmät alasluotuina. Mutta heidän katseensa kohtasivat sill'aikaa pari kertaa toisensa.
Tuntiessaan Margrethen, oli niinkuin jotain olisi äkkiä sammunut neidin kasvoissa. Ne tulivat kylmiksi ja jäykiksi, sill'aikaa kun katse, epäluuloisena haki syitä nuoren tytön käyntiin ja Margrethe tunsi täydellisesti sen vastenmielisyyden ja kylmyyden, joka virtasi kuin ilkeä viima häntä vasten.
"Äitini lähetti kirjan vaihdettavaksi, neiti Bjelke", änkytti hän, ojentaessaan sen.
"Vai niin. Ja minkä kirjan hän tahtoisi sijaan?" kysyi neiti väliäpitämättömästi.
"Eikö mitään erityistä? Olkaa niin hyvä, tuossa on luettelo."
"En minä oikein ymmärrä minkä ottaisin. Unohdin kysyä", — änkytti Margrethe. "Tohtisinkohan pyytää neiti Bjelken auttamaan minua", — sopersi hän.
Vähän ajan kuluttua antoi neiti hänelle hyvin nidotun kirjan:
"Olkaa niin hyvä. Luulisin tämän olevan äitinne makuun. Pyydän lausumaan terveiseni."
Juuri kääntyessään, sattui neiti Bjelke vahingossa kaatamaan mustepullon pöydältä.
"Voi, ei, ei, — elkää vaivatko itseänne neiti!" — sanoi hän kylmästi, musteen valuessa ja Margrethen näppärästi koettaessa sitä estää.