Matami painoi päänsä koristeihin ja ompeli edelleen. Alaosa kasvoista tutisi niinkuin aina hänen ajatellessaan…
"Ovathan he aivan vastakohtia."
"Monet pitävät toisistaan juuri sen vuoksi", virkkoi Anne.
"Mutta eivät he koskaan ole voineet oikein pitää toisistaan", intti
Margrethe.
"Mutta voidaan jälestäpäin ruveta pitämään toisistaan", sanoi matami varovasti. "Moni sanoo, että semmoiset naimiset, jotka perustuvat ensimmäisen rakkauden huumeeseen, eivät ole onnellisimpia."
Margrethe vihelteli kiihoittuneena.
"Turhaa puhetta, Anne!" — sanoi hän kiivaasti. "Nyt olen saanut niin paljon selville tänään. Nyt tahdon myöskin tietää, miten tämä naiminen syntyi."
Anne oikasihe suoraksi, melkein niinkuin konsuli olisi seisonut hänen edessään.
"Niin", — alkoi hän viimein. — "Voihan olla niin, ettei tämä ollut hänen nuoruudenrakkautensa, mutta se, jonka kanssa Martine astui alttarille oli joka suhteessa hyvä mies ja rikas…
"Mutta perämies Witt, hän oli kaunis mies… Ei Martine niinä aikoina ajatellut muuta kuin tuota komeaa, miellyttävää merimiestä. Missä Martine oli, siellä oli hänkin…