"Mutta senkaltaista tahtoa ei konsulilla ole milloinkaan ollut taivutettavana."
Margrethe oli istunut kumartuneena pää käsien varassa ja tuijottanut eteensä. Ja viimein sopersi hän kuin jatkona omille ajatuksilleen:
"Eikä minuakaan… Eikä minuakaan"…
IX
Vuosi vaihtui maaliskuusta oikulliseen huhtikuuhun. — Auringonpaisteessa tippuivat räystäät aina parin tunnin aikaa ja terävä, kirkas valo heijasti sulavalta lumelta.
Konsuli palasi aamupäiväkävelyltään sahalta.
"Pelkään, että isoränni tuolla ylhäällä on vikaantunut", — huudahti hän, — "se taitaa vuotaa. Minun täytyy lähettää Halvor ylös kattoluukulle tarkastamaan. Siellä taitaa olla vielä paljonkin jäitä ja lunta tuolla ylhäällä.
"Hän on suurissa liikepuuhissa tuo Karsten Verö, Narna, — ja osaa hän niissä olla hyvinkin varovainen." Konsuli hieroi käsiään… "Hän tilasi tänään minulta niin paljon lautoja kuin vaan voin hankkia hänelle kesäksi, aikoo lähettää ne Etelä-Afrikaan, — keinotella…
"Niin, siitä voi kyllä tulla valtaistuin Margrethelle! Pitää vaan katsoa eteensä, ymmärrätkös."
Bolette ja Margrethe tulivat sisään kantaen laatikkoa, joka sisälsi keväthattuja, ne oli muotikauppias lähettänyt. Se asetettiin pöydälle ja äiti ja tytär tutkivat tarkasti sisältöä. Otettiin esille, arvosteltiin ja pantiin taas takaisin.