… "Minä uskon, että tämä kihlaus tuli helpoitukseksi isälle" — sanoi rouva hiukan kankeasti, tullessaan taas sisään. "Hän ei ole pitänyt siitä, että Ulf viime aikoina on niin usein käynyt ruukilla, — ehkä hän on itsekseen pelännyt, että Ulf olisi rakastunut."
"Mutta onhan Karin kyllä miellyttävä ja herttainen, äiti", vastusti
Margrethe kiivaasti.
"Karin voi olla kylläkin miellyttävä, — soittelee ja hoitaa ruusuja.
Mutta varjelkoon, — emännäksi suureen taloon!"
Bolette katseli hetkisen äitiään… Neiti Winsloffille ei ensi kertaa annettu ohjeita siitä, mitä oli sanottava ja miten ajateltava seurapiireissä alhaalla kaupungissa.
Neiti Winsloffin täytyi luonnollisesti jäädä päivälliselle, — luonnollisesti…
Rouva tunsi vanhan ystävättärensä, — hän tiesi, että tämä istui kuin kuumeessa tuolillaan, halusta levittää uutista, räjähyttää sen kuin pommin, joka sytyttäisi kaupungin, joka puolelta.
Hän teki kaiken voitavansa saadakseen neidin syventymään hattukysymykseen…
Konsuli oli piharengin kanssa ylhäällä luukuilla asti, tarkastaakseen itse miten katto puhdistettiin jäästä ja lumesta. Ja vähän aikaa sen jälestä oli hän alhaalla vaunuvajassa antamassa ohjeita siitä, mitä ajoneuvoja saisi käyttää kelirikon aikana.
Hän pistäysi sisällä hakemassa hattunsa ja keppinsä ja käveli pitemmän aikaa ulkona…
Hänen sisäiselle silmälleen tuntui siltä, kuin olisi tuuliviiri äkkiä kääntynyt kylmän, raa'an ilmavirran mukana ruukia kohti.