"Oi Ulf! — sinä olisit niin kokonaan ollut hänen hallittavanaan, — ruuki olisi vaan muutettu alas Solvangiin."
Ulf seisoi ja puri kynsiään… "Ihmeellistä, ett'en ole tullut sitä ennen ajatelleeksi", — sanoi hän. "Mutta siitä näet, että se on minun puoleltani ollut oikein runollinen tunne"…
Konsuli avasi oven ja jäi seisomaan silmänräpäykseksi nähdessään poikansa.
Hänen kasvonsa saivat yhä rajumman ilmeen…
Hän paiskasi äkkiä oven kiinni ja meni sisään.
X
Syksy oli tuonut harmaanruskeat värivivahduksensa maisemaan. Oksat ojentuivat mustina ja paljaina ilmaan, lehdet olivat karisseet, — ja myrsky oli ne lennätellyt ja koonnut yhteen suuriksi kasoiksi, niin että melkein polviin asti voi kahlata niissä Lindestadin puistossa.
Konsulin kiesit pyörivät tietä alaspäin…
Hevosten kaviot astuivat kolisten yöllä jäätyneiden vesilätäköiden yli, joita kalpea syysaurinko hitaasti alkoi pehmitellä.
Alhaalla laitureiden luona liikkui maalaisten veneitä ja pieniä aluksia, tuoden kaupan potaattia ja omenoita, ja kalastajat kiiltävissä öljytakeissaan tarjosivat saalistaan.