"Kukas uskoisi. Rantala raukka!"
"Hän on menettänyt housunsa!"
"Rantala vetelys!"
"No, no, veljet! Ei niin paljon 'voi'-huutoja ylitseni. Kyllä minä aina isäntä talossani olen. Mutta pitäähän sitä joskus vaimoväenkin mieltä noutaa. Ja kyllä se sentään on koiramaista päivät päätään kulkea kylästä kylään ja juoda lillitellä".
"Missä teidän vaatekaappi on?" kysyi nimismies ivallisesti nauraen.
"Vaatekaappi? Mitä sinä sillä teet?"
"Haen sinun yllesi hameen".
"Hameen? Mitä varten?"
"Akat pitävät hameita".
Rantala riisui turkin nimismiehen yltä ja pani sen kauniisti naulaan. Sitte istui nimismies keinutuoliin, joka oli keskellä lattiata; toiset miehet istuutuivat tuoleille, joita oli ympäri huonetta.