"Kannu rommia, veli Rantala, jos tahdot pysyä mies-seurassa", sanoi
Tavela.
"Kannu rommia, muutoin emme sinua ota veliseuraan", sanoi nimismies.
Hänen silmänsä olivat punaiset, raukeat ja himmisti kiiluvaiset. Kaikki jäsenensä näyttivät hermottomilta ja hän enemmän makasi kuin istui, pää riipuksissa ja kädet levitettyinä roikkumaan alas keinutuolin kummallekin sivulle.
"Ei se käy päinsä myötänsä kulkea kylissä juomaretkillä. Olenpa jo vähän arvellut antaa eropassin moiselle elämälle ja lakata koko veliseuroista".
"Lähdetään!" huusi nimismies ja yritti nousemaan, mutta se ei onnistunut.
"Istu nyt rauhassa, veli; mihin semmoinen kiire?"
"Minä en viitsi plätistä akkain kanssa".
"Mutta, hyvä veli…"
"Mennään pois! Mitä akoista! Tänne turkkini, Tavela!"
Taas yritti nimismies nousemaan. Mutta eipä se tahtonut onnistua. Töin ja tuskin hän viimein suurten ponnistusten perästä pääsi seisoalle.