"No, ei niin kiirettä, veli nimismies. Vartoohan nyt hieman. Minä katson josko täällä piirongin lahvissa löytyisi pisarainen suun avausta. Istu nyt rauhassa, veli".
Näin sanoen poistui Rantala toiseen pirtinperäkamariin. Nimismies heittäysi jälleen istumaan vetelästi ja hermottomasti, jotta rusahti keinutuoli ja oli vähällä keikahtaa selällensä.
Vähän ajan kuluttua palasi Rantala jälleen kamariin, vasemmassa kädessä pikareita, somasti asetettuina jalan pienestä kohdasta sormien väliin, oikeassa musta noin kannun vetoinen pullo. Sitte laski hän pikarit pöydälle, avasi pullon korkin ja täytti pikarit heleänpunaisella rommilla.
"Sua, kanalja, koko eilen illan vartosimme Samulilla. Tämä vaan kotona rauhassa istuu ja vaimoväelle lupauksia latelee. Aika mies!" puhui Tavela.
"Akka mies!" toisti nimismies.
"Täytyyhän sitä väliin noutaa niittenkin mieltä. Paljonhan sitä on niilläkin tekemistä ja sanomista talon töissä ja toimissa. Ja jollei meillä vaimoja olisi, niin missäpä me miesraukat väliin olisimme. Ihan huutavassa hukassa. — No, veljet, maistetaanpas!"
"Saapa nähdä, uskaltaako Rantala ryypätä", sanoi nimismies.
"Ohoo. Ketä pelkään?"
"Vaimoasi".
"En mar. No, ryypätään".