Suuruskello juuri soi, kun ensimmäinen pellavaliko saatiin valmiiksi. Pilvet kaakon taivaalla olivat jo ohentuneet. Ilma alkoi kirkastua ja pilviverhon lävitse alkoi aurinkokin kumottaa. Olipa jo ukko kahdella päällä, mennäkö kokoukseen vai ei, sillä ilma näytti ylenevän. Saattaahan tulla kelpo leikkuupäiväkin. Hän pysyi sentään päätöksessään, kolisti piippunsa tyhjäksi vasten kirveen lapetta ja asteli väkensä etunenässä ylös rantatietä kotoa kohden.
* * * * *
"Hyvää huomenta, Wälimaa!" huusi Anttila naapurilleen, astellessaan pyhävaatteisin puettuna alas rantatietä. "Tottahan tulet kokoukseen?"
"Huomenta, huomenta, naapuri! Enpä taida lähteä. Mitäpäs siellä olisi tekoa. Hukkaan vaan menisi hyvä leikkuupäivä".
"Tänään ei pitäisi kenenkään, jolla vaan suu on, olla poissa kokouksesta. Tänäänhän siellä taas tyrkytetään kansakoulua pitäjään".
"Vai jo taas koulua puuhataan. On mar ne vaan kummallisia. No kaikkia vielä".
"Käy siis mukaan; siellä tarvitaan miehiä".
"En taida lähteä. Vastaa minunkin puolestani, että saavat itse maksaa koulunsa. No aikoihin sitä on eletty! Moisia laitoksia pitäjän rasitukseksi. Mikä hitto ne kaikki kustantaa?"
"Niin, sanoppas sitä, mikä ne kaikki kustantaa".
"Ja kuka riivattu niitä kaikkia ajattelee?"