"Voi Heikki kulta! Olethan taas humalassa!… Siinäkö päätöksesi!" sanoi emäntä surullisesti.
"Hiiteen semmoiset päätökset! Iloinen ja reipas on nuoren pojan elämä.
"Poika oli Pohjan Torniosta
Ja tyttö Lapualta…
"Mitähän te akat aina suotta nääsäätte ja nakutatte? Kyllähän sen tiedätte, että valta meillä miehillä aina pysyy".
"Voi onnetonta!"
"Ole vaiti, niin on parasta!"
"Aiotko nyt taas lähteä kylään?"
"Olisihan se vähän niinkuin meiningissä. Menen tästä vähän nimismiehen kanssa kilpaa ajamaan. Olemme lyöneet vetoa hevosen ja hevosen. Hän se kelläsi aivan piloille meidän hevoset. Mutta minä tahdon näyttää, ettei Rantalankaan tallissa ole puuhevosia".
"Yhtäkaikki mitä hän sanoi. Paras kun annat olla hevosen tallissa ja pysyt itse kotona".
"Ole vaiti! Et sinä semmoisia asioita ymmärrä. Ole aivan vaiti ja mene toimillesi. Minä tässä talossa isäntä olen, tiedä se".