"Armahtakoon ori raukkaa! Tänään on kuuma leikki. Ja milloinkahan sieltä taas palataan?"
Honkilan kankaalle sitä tulista kyytiä ajettiin. Kilpailu-matkaksi määrättiin koko viiden virstan pituinen kangas. Ken ennen kankaan toisessa päässä, se voittaja. Se oli ainoa sääntö koko kilvan-ajossa. Paitsi sitä, että hevosten tulee juosta rinnan, toisen toista tiepuolta, toisen toista.
Asetettiin sitte kankaan päässä hevoset rinnan. Kaksi "veljeä" lähtivät ajamaan kankaan toiseen päähän ja yksi jäi kilpailun alkupaikalle katsomaan, että kilpailu alkaa rehellisesti.
"Sen tiedät, että tässä on poika, joka pyyhkii", soperteli nimismies.
"Ei miestä jolla ei vertaa", sanoi Rantala tarkastellen oliko piiskan nauha lujasti kiinni varressa.
"Halloo, Putte! Siristäppäs sääriäsi. Loiskis! sanoi merimies kun laiva kaatui. Tuosta saat vähän saltpietaria. Tuossa torkut korvat lopsassa…" puheli nimismies kimautellen piiskalla hevostaan. "Joko sitä lähdetään?"
"Joko ne lie toisessa päässä?"
"Kun eivät lie, niin olkoot missä tahansa. Yhtaikaa tapahtukoon lähtö. Juuri rinnan hevoset. Sinä, Tavela, luet kolmeen. Kun kolmas lyömä on paukahtanut, niin silloin lähdemme. Kummankin on sitte oma asia, miten pian tästä luunsa korjaa. Eikö niin, Rantala?"
"Juuri niin, veli".
"Siis minä alan. — Yksi!"