"Lempo! Älähän hätäile! Taitaapa lähteä piiskani nauha irti. Varrohan kun tarkastan. No, taitaapa se kestää", puhui Rantala yhä piiskaansa tarkastellen.
"Kaksi!"
Ajajat sijoittelivat itseään istumaan mukavaan asentoon ja varustelivat ohjaksia nyrkkiensä ympärille.
"Kolme!"
"Halloo! Nyt sitä mennään vielä huikeammin kuin paholainen ennen
Ryssä-Matin akkaa kiidätteli. Holoi, Putte!" huusi nimismies.
"Heleijaa! Nyt pojat!" huusi Rantala.
Silloin alkoi kilpailu. Ritarit tempasivat ohjaksista ja kimauttivat piiskalla, ja tuliseen lentoon heti hyppäsivät vauhkoontuneet hevoset. Pyrynä tuoksusi lumi, sillä kumpaisenkin oli ajaminen osaksi tien viertä. Oli siinä väliin reet mennä nurin, tuossa huikeassa menossa. Nimismies kiroili, Rantala luihkasi. Kauan aikaa kulkivat kilpailijat ihan rinnan. Voitto näytti epävarmalta.
"Na, na… Vetele vaan käpäliäsi sievemmin", sanoi nimismies.
"Hoi, ruuna!" huikkasi Rantala.
Ja huikeata kyytiä sitä mentiin.