"Eipä tuo niin juuri minuun kuulukaan. Säälini vaan hevosta".
"Sääli sinä sitä, sääli sinä tätä".
Kaapo vei hevosen talliin. Isäntä asteli halkomiesten luokse ja seisattui vajan edustalle. Siinä hän sitte kädet taskuissa hetkisen aikaa seisoi, silmät sirollaan katsellen miesten hakkuuta.
"Vähänpä se rankaläjä onkin tänään kulunut", virkahti hän viimein hyvin jörösti.
"Senhän se on kulunut, minkä on kulunut", sanoi eräs rengeistä.
"Minä sanoin, että se on vähän kulunut".
"Ja minä sanoin, että se on sen kulunut, minkä se yhdessä päivässä on kulunut".
"Jassoo, mies! Sinulla on meininki viisastella".
"Eipä niinkään viisastella".
"Mitä taas olette tämänkin päivän tehneet, lurjukset, unikeot?!"