"Teillä siis rakennetaan kivikirkkoa?"
"Niin, tiilistähän sitä rakennetaan ja on se jo lähes valmiskin. Kynttelinä pitäisi vihittämän. Kyllähän se jo kestikin se rakennuspuuha. Ensin käytiin hovirätit ja sinaatit, mutta rakentaa piti vaan, ei mikään auttanut".
"Mistä syystä siinä riideltiin?"
"Tuo Mahla-ojan patruuna se olisi tahtonut sinne heidän vainiomäelle sitä rakennettavaksi, ja siitä se riita ensin nousikin. Mitä siitä sitte lopulta lie riideltykään, en oikein tiedä; mutta entiselle paikalle kirkko vaan rakennettiin. Hukkaan ne menivät Mahla-ojan patruunan riitelemiset".
"Varmaan se on uljas kirkko?"
"Kyllähän se näyttää komealta. Kyllä sen huomenna näettekin. Tulette ajamaan ihan kirkon ohitse. Se näkyy jo tänne kahden virstan päähän, Matkus-ahteelle. Kyllähän se korea ja komea on, mutta kylläpä maksaakin".
"Tuleeko kirkko kalliiksikin?"
"Sanotaan nousevan kahteen sataan tuhanteen markkaan. Köyhä pitäjä tahtoo sen tähden joutua vallan 'pankrottiin'. Vaikka pannaanhan sitä rahoja hullumpaankin, kuin Jumalan huoneen rakentamiseen. — Tottahan syötte illallista? Minä panen perunoita kiehumaan ja meillä on nuorta lihaakin".
"Sitä juuri aioinkin teiltä pyytää".
Puhelias emäntä meni kyökkiin, jättäen oven jälestään puoleksi auki. Nyt sain tilaisuuden, valkean uunissa leimutessa, katsastaa huoneen sisustusta. Papereita ei ollut seinillä; nuot mustuneet hirret, joitten välistä sammalet risaisina riippuivat, antoivat kolkon näön huoneelle. Peräseinässä oli pieni akkuna, sen alla maalaamaton pöytä, jossa oli muutamia vanhoja "Hämäläisiä" ynnä muita kirjoja. Vasemmalla sivuseinällä oli vanha sohva, sen kohdalla seinällä kuvapapereita, joista erään päällä riippui virkatulla ymmyrkäisellä, mustan ja punaisen kirjavalla tyynyllä suuri taskukello. Seinällä muurin ja sohvan välillä riippui suuri hopeahelainen piippu. Muuri oli silittämätön ja kivien syrjät vaan epätasaisesti pistelivät esiin muurin kyljestä. (Pohjois-Hämeessä, jossa kertomus liikkuu, käytetään paljon kivistä tehtyjä muureja). Toisessa seinässä oli väliovi kyökkiin, peränurkassa suuri piironki, joka vanhanaikaisuuteensa katsoen jo aikaa olisi saanut olla kunniasijalla muinaismuisto-yhdistyksen kokoelmassa. Ovinurkassa oli ihka uusi maalaamaton vaatekaappi. Olin siis yksinkertaisessa, mutta varsin ystävällisessä talonpoikaistalossa.