"Eikä niitä taida olla niin montaa enää."
Kun seuraavana aamuna purjehdin pois, tunsin minä, että näin vanhukset viimeisen kerran ja minä jätin paikan melkein hartaudella.
Hiljattain olen kuullut, että vanhukset ovat ottaneet itselleen kasvattipojan. He tarvitsivat vihdoin kuitenkin jonkun, joka hakkaa heidän puunsa ja perunamaan. Kenties tarvitsi ukko myöskin jonkun, jolle saisi neuvoa tien rantoja pitkin.
Kevät
1.
Talvi on pohjoisen luonnon lepoaika. Hiljaisena ja kalpeana ja juhlallisena lepää maa, tummina seisovat metsät vuorten harjanteilla. Valkea lumi peittää kivet ja aidat, mättäät ja kallionjyrkänteet, ja levittää kaikkialle yhden ainoan eheän suuren tunnelman, kuin kellon kumina yli äärettömän avaruuden.
Talvi on pimeä ja kylmä mutta kun pimeys ja pakkanen ovat kulkeneet polttopisteensä ohi ja pitkät auringonpaisteiset päivät kimaltelivat yli luonnon, ovat laaksot kiedotut siniseen siimekseen, auringon valaisemat vuorenjyrkänteet kimaltelevat keltaisina lämpimän punaisina taloineen, ja metsät ikäänkuin palavat keltaisen punervassa valossa. On tyyntä ja hiljaista ja kaikuu kuuluu laaksosta laaksoon, kun kulkuset kilisevät. Pohjoinen talvi osoittaa, mitä suurta, eheää ja komeaa se voi saada aikaan.
Kun taivas iltasin alkaa käydä veripunaiseksi ja ilma sen yläpuolella on vaalean viheriä ja läpikuultava, kun tähdet kimaltelevat kirkkaasti ennen pimeän tuloa, silloin on talven valta voitettu, silloin on kevät lähellä. Eräänä päivänä alkaa ilmaantua juomuja ja pilvenhöytäleitä taivaalla, tuulenpuuskat puhaltelevat avaruudessa, luonto muuttuu värittömäksi, sataa lunta ja lumiräntää ja etelästä päin tulee kosteaa ilmaa ja sumua. Ihmiset pysytteleivät mielellään huoneissa, sillä ulkona tuntuu raa'alta ja kylmältä, vaikka onkin lämpimämpi kuin ennen. Mutta kun muutamana päivänä tuuli ja sade lakkaavat ja ihmiset taas uskaltavat mennä ulos, niin kurkistavat mättäät, kivet ja mäet ulos lumipeitteistään, joka näyttää vettyneeltä ja harmaalta ja paljailla maantäplillä kihisee pieniä lintuja, mustia, punarintaisia, ruskeita. Sitten tulee aurinko esiin pilvien lomista, jotka ovat käyneet keveiksi ja valkeiksi ja silloin kuuluu äkkiä hamppuvarpusen iloinen nauru koivusta ja kuuntelija tulee itse niin iloiseksi, että seisahtuu, katselee sinne ylös ja hymyilee. Rastaat lentävät pienissä parvissa, taikka parittain ja laskeutuvat lepän latvoille. Kummallisia, harmaanruskeita lintuja lentää ylös teiltä, joita myöten kuljemme, lintuja, joita emme koskaan ennen ole nähneet, ainoastaan kuulleet — sillä ne kummalliset linnut ovat leivosia.
Aurinko paistaa niin että kaupunkilaistenkin huoneet tulevat valoisammiksi ja ilma on lämmin päivällä. Aurinko paistaa sisään ikkunoista, niin että ensimmäiset ruusut puhkeavat ja tuoksuavat. Vanhat kumaraiset mummot, jotka eivät ole tohtineet mennä ulos talvella, kömpivät esiin piilopaikoistaan ja nauttivat säteilevästä auringonpaisteesta, taikka antavat taluttaa itsensä lämpimille katukäytäville, missä vilisee lapsia ja lastenvaunuja. Päivänvarjot tulevat esiin ja kasvot niiden alla näyttävät iloisemmilta kuin ennen. Raskas mieliala on poissa ja ihmisistä tuntuu elämä valoisammalta.
Puutarhoissa ja puistoissa käännetään lumi sulamaan ja kirsi poistetaan krookkuslavoilta. Jos kaikkivoipa aurinko saa levittää säteensä noille hennoille iduille, nostavat ne sitten kyllä pian maasta keltaiset päänsä ja seisovat siinä avuttomina kuin pienet lapset, joita ihmiset ystävällisesti katselevat. Puutarhaystävät rupeavat jo ajattelemaan istutuksiaan, mitä he kylvävät tähän ja mitä tähän istutetaan — keväthaaveita. Mutta kun urheilijat tuntevat auringon lämmön selässään, heräävät kesäajatukset heti heissä ja he kävelevät venevalkamilleen ja katselevat kuinka alukset ovat säilyneet talvella — retkeilythän alkavat taas pian — sill’aikaa kun rouvat kotona ottavat esiin vaaleita vaatteita, tarkastelevat ja sovittelevat ja katsovat ovatko ne käyneet liian ahtaiksi pienokaisille.