Koivulehdot, jotka ovat olleet punertavia ja pronssinkarvaisia, rupeavat nyt muuttumaan viheriäisiksi, leppien tahmeat umput paisuvat ja pihlajien pitkät lehtien suojukset puhkeavat ja antavat tilaa monihaaraisille untuvaisille lehdille kehittymiseen. Lehmus, vaahtera ja haapa, kaikki saavat elon, mahla pulppuaa niissä, kaikki kiirehtivät elämään, kukkimaan ja kantamaan hedelmää lyhyessä kesässä.

Oi, kuinka tuolla metsän poluilla lemuaa, siellä tuntuu kuivuneiden lehtien, sammalen ja itse maankin lemu, jota tallaamme, ja loistavien valkovuokkojen, jotka ovat tulleet esiin leppämullasta! Oi, mikä elämä ja liverrys puiden oksissa, mikä kiire pehmeitä pesiä valmistuissa, ja mitä lemmenkiistaa sitten vähä väliä! Käellä yksin ei ole aikaa pesimiseen ja rakentamiseen, hän ei voi ajatella tulevaisuutta ja vastuksia pienien poikasten kanssa. Käkipariskunta lentää vaan läpi lehtojen koko kevään, yhdessä ainoassa lemmenhuumauksessa ja ehtii tuskin hakea ruokaansa.

Eläimet viedään taas laitumelle ja pelloilla kynnetään ja kylvetään ja ahdistetaan tunkeilevia variksia, jotka tulevat syömään siementä. Päivät kestävät melkein kauvemmin, kuin voimat riittävät, ja työ sujuu hyvin. Miesten huudot kuuluvat vainioilta, naisten laulu kaikuu tuvista, joiden ovet ovat auki, ja illalla tulevat lehmät hitaasti käyden kotiinpäin polkuja pitkin kilisevin kelloin ja kärsimättömästi ja iloisesti mylvähdellen.

Saaristoissa on vielä jäätiköltä jälellä jossain varjoisalla rannalla ja puut ja vihreys ovat myöhästyneet. Mutta siellä on sentään sykkäilevää eloa. Kun jäälohkareet vielä uiskentelivat ympäri, tulivat haahkat suurissa parvissa, näyttäen pilvenhattaroilta ja telkät, koskelot, mustasorsat ja allit — kaikki ovat saapuneet. Haahkat ovat hajautuneet ja lepäävät parittain kallioilla ja leikkivät lemmenleikkiään tyyninä aamuina kimaltelevien vesipatsaiden keskellä, haahkatelkkä viheriänä ja mustana ja komeana koreudessaan ja haahka ruskeana, niin että sitä tuskin näkyy luodon ollessa takalistona.

Usva lepää hienona ja valkoisena aamulla, mutta kun ensimmäinen heikko itätuulahdus on herännyt poistuu sumu suurien, kevyiden pumpulipilvien kaltaisina, joiden lomista loistaa sininen taivas. Silloin parveilevat muuttavat allit ympäri pienissä joukkioissa hajautuneina koko rannikolle tuhansittain ja tuhansittain, silloin laulavat ne avaruuden täyttävää lauluaan, niin että se kuuluu kuin kaukainen torventoitotus. Ilma suhisee lintujen lennosta, vesiryöpyt kimaltelevat niiden heittäytyessä mereen, kaikkialla kuuluu laulua ja vihellystä ja laukauksia pamahtaa näkymättömistä pyssyistä, jotka ovat piilossa kallioiden vedenpuoleisilla reunoilla, höyrylaivojen ja purjealusten risteillessä kulkuväylien tuhansissa mutkissa.

Niin, kevät on voittanut, kaikkialla on eloa, elämää ja väriä, höyryävässä maassa siitiniloa, kaikkein katseissa herännyttä riemua ja nautintoa koko luonnossa.

Niin, nauttikaamme siis me kaupunkilaisihmisetkin valosta ja lämmöstä, sulkekaamme koulut ja tukahuttavat vuokrakasarmit ja etsikäämme kaikkein meidän äitiämme, luontoa, joka odottaa meitä valkovuokko-, kielo- ja tuomenkukkakinoksineen ja koivunlemuineen ja antaa terveyttä ruumiillemme ja virkistystä kaupungin ahdasmielisyydessä ja melussa väsyneille aivoillemme.

Helsingissä 1900.

Äiti

Siis olet sinä tullut, rakas poikani — kiitos, kiitos, että tahdoit vaivata itseäsi pitkällä matkalla. Varmaankaan ei ollut niin hauska jättää elämää siellä, opinnoita, suuria kaupunkia, rikasta luontoa ja mahtavia vuoria, tullaksesi tänne vähävaraiseen kotiisi näkemään vanhan äitisi kuolevan pois luotasi ja isäsi luota — kiitos tulemastasi — nyt olette te minulla molemmat vieressäni — elä itke, katsos, ei koko maailman tiede voi pelastaa minua, sillä ääni sydämmessäni puhuu tyynesti ja varmasti, että kuolema lähenee — —