"Niin, sen vuoksi."
"Saanko minä aina tästedes kahvia?"
"Et, ainoastaan joskus."
"Niin, eihän äiti sentään olekkaan kuollut hänhän on taivaassa. Voiko hän sieltä nähdä, kuinka me juomme kahvia?"
"Ehkä" — enhän tietänyt mitä minun piti vastata.
"Mutta kattohan on edessä."
"No sitten ei hän ehkä näekkään meitä."
"Jos hän näkisi, niin kyllä kai Signe hänen mielestään olisi oikein taitava, kun voi kaataa kahvia isälle."
"Kyllä varmaan."
"Isä, ei Signe oikein ymmärrä tuota, että äiti on haudattu maahan ja sentään on taivaassa?"