Kun Vigilius siten oli saanut talon ja tavarat, rikkautta ja arvonimiä, rupesi hän myöskin pitämään itseään arvokkaana ja tärkeänä miehenä ja koetti kaikin tavoin olla toisten esimerkkinä, varsinkin kyläläistensä. Hän osti itselleen linjaalirattaat ja rotulehmiä ja sinkkisiä maitoastioita, sillä sinkkiastioita käytetään aina meijereissä ja herraskartanoissa ja sellaisia on Joensuun patruunallakin. Mutta vielä ei Vigilius ollut uskaltanut hankkia itselleen uusimpia maanviljelyskaluja, vaikka hän piti velvollisuutenaan niidenkin hankkimisessa näyttää kyläläisilleen hyvää esimerkkiä — täytyyhän seurata uuden ajan kaikkia muodissa olevia keksinnöltä. Muuten oli Vigilius'een vaikuttanut niin mahtavasti nähdessään Joensuun renkien istuvan huolettomasti mukavilla istuimilla, poltellen kaikessa rauhassa piippuaan heinän kaatuessa kauniisiin, tasaisiin luokoihin siinä, missä he ajoivat helisevillä koneillaan. Häntä oikein harmitti ajatellessaan sitä joka kerta kun heinäaika läheni ja hän oli pahoitettu katsomaan olivatko viikatteet kunnossa. Ja jos nuo koneet eivät olisi niin juonikkaita nostotankoineen ja koukkuineen, joita oli vaikea hoitaa ja ymmärtää, niin totta varmaan olisi Vigilius jo aikoja sitten hankkinut itselleen sellaisen koneen. Mutta omistaa koneen ja sitten joutua sen kanssa pulaan, se ei käynyt laatuun lautamiehelle ja johtokunnanjäsenelle, jolla täytyi olla vähän enemmän tietoja päässä, kuin jollakin muulla.
Mutta kun Vigilius sanomalehdessä, jossa tavallisesti ilmoitettiin kunnallisista asioista näki ilmoituksen uudesta universaalilapioäkeestä, joka on yksinkertainen, syvällä käypä, musertaa turpeen pieniksi muruiksi ja tekee kyntämisen tarpeettomaksi,” silloin ei hän voinut pidättäytyä, vaan lähti ylös Joensuun voudin luo, jolle hän yhtäkkiä huomasi itsellään olevan asiaa.
Kun nuo kaksi miestä olivat istuneet vähän aikaa, poltellen piippujaan ja keskustellen asiasta, sanoi Vigilius:
"Onko teidän patruuna jo ostanut itselleen tuollaisen uudenaikuisen äkeen?"
"Mitä äkeitä ne ovat? Kyllähän patruunalla täällä on sekä uusia että vanhoja."
"Ne ovat noita yksinkertaisia universaaliäkeitä, joista nyt on puhuttu sanomalehdissä."
"Ei meillä vielä ole sen lajisia, mutta kyllä kai ostetaan."
"Onko voudilla täällä sanomalehteä? Katsokaa nyt, kuinka siinä seisoo: yksinkertainen, tekee kyntämisen tarpeettomaksi.
"Hm. Kyllä minä olen viljellyt maata kolmekymmentä vuotta, mutta ei se ole käynyt ilman auraa. Mutta tähän aikaan on niin, ettei yhtenä päivänä tiedetä mitä toisena voidaan tehdä. Kuten esim. tuo ilmassapurjehtia Andréekin — herra nähköön, istua kotona tänään ja huomenna lentää ilmaan. Kun voidaan tehdä sellaista, niin voitanee kai myöskin keksiä sellainen kone, joka kyntää, äestää ja kylvää kaikki yht'aikaa."
"Niin," arveli Vigilius, "kun ei enää tarvitseisi kyntää, olisi paljo voitettu. Mutta mitä tarkoitetaan tuolla, että se on yksinkertainen. Sitä on kai silloin helppo hoitaa?"