"Helppo hoitaa, pikainen panna kuntoon ja muuten kaikin puolin lujarakenteinen."
"Niin, kyllä se olisi hankittava, se olisi niinkuin esikuvaksi meidän puoleisille, ja kyllä he siellä hämmästyisivät kun veisi sinne sellaisen laitoksen — ei tarvitseisi kyntää, ainoastaan äestää, ja kuitenkin muokkaisi se pellon hienoksi. Niin, kyllä torpparien silmät suureneisivat."
"Hm, se on nyt sillä lailla, että se on vaan asiamies, joka ilmoittaa," arveli vouti.
"Mutta ei suinkaan hän voi ruveta valehtelemaan sanomalehdessä. Ajatelkaas, jos me valehtelisimme, kirjoittaissamme huutokaupoista, kouluasioista ja sellaisista."
"Ei, ei se sopisi."
Kun keskustelu oli loppunut istui Vigilius linjaalirattailleen ja lähti kotiinpäin, koko tien nauraen partaansa edeltäpäin — "ei ollenkaan kyntää, ainoastaan äestää, ja sitten istua mukavasti korkealla istuimella ja poltella ja kuinka torpparit ja päivätyöläiset katselevat silmät suurina!"
Seuraavalla kaupunginmatkalla tilattiin äes — 153 mk. — ja maksettiin edeltäpäin. Kun sitten päivätyöläiset kevätpuoleen puhuivat Vigilius'elle kyntämisestä, heilutti lautamies vaan kättään ja sanoi:
"Kyntämisestä ei puhuta mitään. Kaikki tehdään uudella koneella, jonka olen tilannut parantaakseni maanviljelystäni ja säästääkseni voimia joita voidaan käyttää enemmän taloudellisella tavalla."
Torpparit sanoivat vaan "vain niin" tälle oppineelle lauseparrelle ja mulkoilivat salaa toisilleen.
Mutta Vigilius sai odottaa ja odottaa kauan yli määräajan äestään. Itse näytti hän vähän mietiskelevän sitä asiaa, ja päiväläiset, arvelivat, että mahtaa se olla kumma kone, jolla on sellaiset ihmeelliset voimat, että voi kylvää kuukautta myöhemmin, kun muut ihmiset. Sitten kirosi Vigilius vihdoin sydämessään asioitsiaa ja tapaa jolla tämä kehtasi kohdella lautamiestä. Vihdoin tuli eräänä päivänä kirje ynnä rahtiseteli — kuusi kollia. Mitähän tuo nyt taas lienee? Äkeenhän hän oli tilannut, eikä kollia. Kaikessa tapauksessa lähti hän asemalle linjaalirattaillaan ja sai heti asemapäälliköltä kuulla, että äes oli saapunut kuudessa kollissa. Niin, niin, nyt rupesi Vigilius ymmärtämään — kuudessa osassa, jotka tulevat yhdistettäviksi. Tuopa voi panna pään pyörälle, ettei se tullut kokonaisena, vaan osissa — mokomia asiamiesverukkeita!