Hänen unensa ei ole rauhallista, hän heitteleikse sinne tänne. Sitten kun olen kietonut peitteen hyvin hänen ympärilleen, istun minä kirjoituspöydän ääreen.

Minä istun ja ajattelen, minkälaiseksi kesä muodostuu meille maalla, mitä me puhelemme kävelymatkoillamme, kuinka me alotamme tuon ulkoilmakoulumme — ehkä kutsun minä jonkun toisen pienen tytön seuraksi kouluun — kuinka me rupeamme soutelemaan ja kalastelemaan. Näen meidät istumassa ulkona verannalla, kun matkustajahöyrylaivat kulkevat ohi, joku laivasta viittaa meille, ymmärtämättä, kuinka suloista meillä on etäisessä kolkassamme.

Haaveillessani unohdin minä melkein, että hän, joka tulee olemaan seuralaisenani, makaa vuoteessa ja on sairas.

Istun hänen vuoteensa viereen. Hänen kätensä ovat lämpimät ja punaiset, posket kuumottavat, hän mutisee katkonaisia lauseita, hajanaisia sanoja. Kuume on nähtävästi kiihtynyt.

Tulen levottomaksi ja telefonoin lääkärille, joka rauhoittaen arvelee, että lapset usein menettelevät näin, kun heillä on kuumetta. Ei sen vuoksi tarvitse olla levoton ja hän lupaa tulla varhain seuraavana aamuna. Minä siirrän lepotuolin vuoteen viereen ja aion viettää yöni siinä. Vaivun puoliuneen, josta vähinkin ääni minut herättää. Kuin unessa kuulen minä kellon lyövän määrätyt lyöntinsä, kuulen vaunujen ajavan ohitse ja näen lempeän kullankarvaisen kuun hitaasti kulkevan taivaalla.

Toukokuun 28 päivä.

Lääkäri oli täällä, eikä sanonut juuri mitään. Täytyy odottaa, arveli hän. Mutta minä olen levoton. Alan ymmärtää, että tauti voi kääntyä vaarallisemmaksi. Ehkä muuttuu se tulirokoksi, jota liikkuu kaupungissa. Hän on ehkä saanut tartunnan kadulla, joltakin ohikulkevalta henkilöltä. Kaupungissa, tässä hyvän ja huonon luonnottomassa yhtymäpaikassa on alttiina kaikelle. Kaupunki on saituri, joka ei laske meitä kynsistään ennen kuin on imenyt meidät kuiviin ja köyhdyttänyt, kaupunki on ruumiillisten ja henkisten tautien pesäpaikka, josta ei kukaan pääse ilman poltinmerkkiä. Kaupunki on antanut meille kuumeen, antanut Signelle kuumeen.

Toukokuun 29 päivä.

Olen istunut nojatuolissa koko yön Signen käsi omassani. Kuume kiihtyy, Signe on kyllä vaarallisesti sairas. Lääkäri tuli aamulla. Hän antaa neuvoja ja määräyksiä.

Toukokuun 30 päivä.