IX
Koneellisen huolellisin liikkein ja hajamielisen näköisenä sytytti vanha kenraali Santierra pitkän ja paksun sikaarin.
"Kesti monta tuntia ennen kuin saimme lähetetyksi patrullin takaisin rotkolle", jatkoi hän. "Olimme tavanneet kolmanneksen kaupunkia luhistuneena, muun osan järkkyneenä; yhteinen onnettomuus oli syössyt yhtäläiseen hätäännykseen kaikki asukkaat, rikkaat ja köyhät. Toisten teeskennelty reippaus oli räikeänä vastakohtana toisten epätoivolle. Yleisessä sekasorrossa joukko hurjaluontoisia varkaita, jotka eivät peljänneet Jumalaa tai ihmisiä, koitui vaaraksi niille, jotka olivat saaneet kotinsa häviöstä pelastetuksi joitakin arvokapineita. Huudellen 'Misericordia!' äänekkäämmin kuin kukaan muu jokaisen tärähdyksen tullessa ja lyöden rintojaan toisella kädellään nämä roistot rosvosivat onnettomia uhreja toisella, häikäilemättä murhaakaan.
"Kenraali Roblesin divisiona oli kaikin voimin ryhtynyt suojelemaan kaupungin tuhoutuneita osia noiden epäinhimillisten heittiöiden tihutöiltä. Käskyläisupseerin velvollisuuksien pidättelemänä pääsin vasta aamulla varmistautumaan oman perheeni turvallisuudesta. Äitini ja sisareni olivat hengissä pelastuneet tanssisalista, johon olin heidät jättänyt aikaisin illalla. Muistan nuo kaksi tyttöä — Jumala heidän sieluilleen rauhan suokoon — kuin näkisin heidät tällä hetkellä, tuhoutuneen talomme puutarhassa, kalpeina, mutta toimeliaina, auttelemassa muutamia kovaonnisia naapureitamme, tahrautuneissa tanssipuvuissaan ja sortuneiden seinien tomu hiuksille kerrostuneena. Äidilläni oli horjumaton sielu heikossa ruumiissaan. Puolittain verhoutuneena kallisarvoiseen shaaliin lepäsi hän puutarhalavitsalla koristealtaan ääressä, jonka suihkulähde oli sinä yönä ainiaaksi lakannut lirisemästä.
"Minulla oli tuskin ollut aikaa syleillä heitä kaikkia suunnattomassa riemastuksessani, kun päällikköni saapui paikalle ja lähetti minut muutamien sotamiesten kanssa rotkolle noutamaan voimaihmistäni, kuten hän sanoi, ja valjua tyttöä.
"Mutta siellä ei ollut ketään noudettavaksemme. Maanvieremä oli peittänyt talon rauniot; paikalla oli pelkkä multakumpu, josta siellä täällä näkyi hirrenpäitä.
"Siten olivat vanhan kuningasmielisen pariskunnan koettelemukset päättyneet. Valtainen ja vihkimätön hauta oli niellyt heidät elävältä, heidän onnettomassa niskuroimisessaan kansan vapautumistahtoa vastaan. Ja heidän tyttärensä oli tipo tiessään.
"Että Gaspar Ruiz oli vienyt hänet mukanaan, sen käsitin hyvin. Mutta kun tätä tapausta ei oltu ennakolta otettu lukuun, ei minulla ollut mitään määräystä heidän takaa-ajostaan. Eikä minulla totisesti ollut siihen haluakaan. En enää luottanut välitykseeni. Se ei ollut koskaan tuottanut menestystä eikä edes näyttänyt kunniakkaalta. Hän oli mennyt matkoihinsa. No, menköön. Ja hän oli vienyt mukanaan tuon kuningasmielisen tytön! Se sopi oivallisesti. Vaya con Dios. Nyt ei ollut aika piitata karkurista, jonka olisi syystä tai syyttä pitänyt olla kuollut, ja tytöstä, jonka olisi ollut parempi pysyä syntymättömänä.
"Marssitin siis mieheni takaisin kaupunkiin.
"Muutamien päivien kuluttua, kun järjestys oli palautettu, muuttivat kaikki huomattavammat perheet Santiagoon, minunkin. Meillä oli siellä komea talo. Samalla kertaa siirrettiin Roblesin divisiona uuteen asemapaikkaan lähelle pääkaupunkia. Tämä muutos soveltui hyvin minun kotoisiin ja lemmentunteisiini.