"Kuolevan pää liikahti. Hänen silmänsä elpyivät. 'Vihdoinkin!' huokasi hän. Sitte tuskallisesti: 'Mutta onko se totta … onko se totta?'
"'Niin totta kuin että tässä maailmassa ei ole armoa eikä oikeutta', vastasi hänelle vaimo kiihkeästi. Hän kumartui puolisonsa kasvojen yli. Tämä yritti nostaa päätänsä, mutta se putosi takaisin, ja toisen suudellessa hänen huuliaan oli hän jo kuollut. Hänen lasittuneet silmänsä tuijottivat taivaalle, jolla leijui vaaleanpunaisia hattaroita hyvin korkealla. Mutta minä huomasin äitinsä rinnalle puristuneen lapsen silmäluomien painuvan ja ummistuvan hitaasti. Pikku tyttö oli uinahtanut.
"Gaspar Ruizin, voimaihmisen, leski antoi minun taluttaa hänet pois kyyneltäkään vuodattamatta.
"Matkustusta varten olimme järjestäneet hänelle sivusatulan hyvinkin istuimen tapaan, ja alapuolelle oli sidottu lauta hänen levähdyttääkseen jalkojaan. Ja ensimäisen päivän hän ratsasti virkkamatta sanaakaan ja tuskin hetkeksikään siirtäen silmiänsä pois pikku tytöstä, jota hän piteli helmassaan. Ensimäisessä leirissämme näin hänen käyskentelevän yöllä tuuditellen lasta käsivarsillaan ja katsellen sitä kuun valossa. Lähdettyämme toiselle päivämatkallemme hän kysyi minulta, kuinka pian olimme tulossa ensimäiseen asutun maan kylään.
"Vastasin tulevamme sinne puoleltapäivin.
"'Ja onko siellä naisia?' kysyi hän.
"Selitin hänelle, että se oli iso kylä. 'Siellä on miehiä ja naisia, senjora', sanoin, 'jotka ilahtuvat sydämensä pohjasta kuullessaan, että kaikki häiriö ja sota on nyt lopussa.'
"'Niin, se on nyt kaikki lopussa', toisti hän. Sitte tovin kuluttua: 'Senjor upseeri, mitä tehnee hallituksenne minulle?'
"'En tiedä, senjora', vastasin. 'Epäilemättä saatte hyvää kohtelua. Me tasavaltalaiset emme ole villejä emmekä kosta naisille.'
"Kuullessaan sanan 'tasavaltalaiset' hän loi minuun katseen, jonka kuvittelin olevan kuolematonta vihaa täynnä. Mutta noin tuntia myöhemmin, kun pysähdyimme antaaksemme kuormamuulin mennä edeltä pitkin syvän kuilun partaalla kiertävää ahdasta polkua, katsoi hän minuun niin valjuin, vaivautunein kasvoin, että minun kävi häntä suuresti sääliksi.