"En paljo hyvää, mielelläni ottaisin täältä jotain hyvää mukaani, nimittäin Schwaabin sotavoiman, jos vain sen keihäät ja kilvet tätä nykyä joutavat seinällä riippumaan. Ne ovat jälleen tulossa Tonavan ja Reinin välillä…"
"Ketkä?"
"Ne vanhat ystävämme itämailta: nuo pienikokoiset miehet, joilla on syvällä istuvat silmät ja litteät nenät. Tänä vuonna tullaan taas hautomaan paljon lihaa mureaksi satulan alla."
Hän veti povestaan esiin omituisen muotoisen, korkeakantaisen hevosenkengän, sanoen: "Tunnetteko tätä merkkiä? 'Hepo pieni, kavio pieni, miekka käyrä ja nuoli terävä, sukkela kuin salama ja satulassa vankka: Varjele vakainen Luoja tämänlaisesta rutosta!"
"Hunnitko?"[21] kysyi herttuatar hämmästyneenä.
"Jos kutsutte niitä kernaammin unkarilaisiksi tai hunkarilaisiksi, niin on se minusta yhtä oikein", vastasi lähetti. "Piispa Pilgrim Passaussa ilmoitti siitä Freisingiin, ja sieltä tuli meille sana. Tonavan yli ne jo ovat tulleet ja hyökkäävät nyt kuin heinäsirkkaparvet Saksanmaahan, ja nopeita ne ovat kuin pirut, niin että ennen vangitset tuulen lakeudelta ja linnun ilmasta kuin niitä, se on vanha sanan parsi. Virma ja hengenahdistus niiden periköön pienet ratsut!… Minua kauhistuttaa vain sisarenityttären, kauniin Berthan kohtalo siellä Passaussa…"
"Se ei ole mahdollista!" sanoi Hadwig rouva. "Ovatko ne jo unhottaneet sen sanan, jonka kamaripalvelijat Erchanger ja Berchtold niille saattoivat, että meillä on kyllin rautaa ja miekkoja ja viisi sormea joka nyrkissä? Taistelussa Junin luona se heille selvästi kirjoitettiin päänahkaankin…"
"Juuri sen vuoksi", sanoi mies. "Ken kerran kunnollisesti saa selkäänsä, se tulee mielellään toisen kerran antamaan itse selkään. Ja nyt ovat toiset ajat. Kamaripalvelijoilta laskettiin myöhemmin palkinnoksi urhoollisuudestaan päät jalkojen juureen — kenpä vielä uskaltaisi astua hunnien eteen?"
"Myöskin me tunnemme tien, jota myöten edeltäjämme ovat ratsastaneet vihollista vastaan", lausui herttuatar ylpeästi.
Hän lähetti Augsburgin miehen lahjalla varustettuna matkaansa. Sitte kutsutti hän Ekkehardin tykönsä.