Pergamentti oli karheata ja vastahakoista, hänen täytyi painaa sulka leveäksi, jotta sai kirjaimet tarttumaan.
Seuraavana päivänä kääri Gunzo haarniskoidun kirjansa metallikoteloon ja ompeli tämän päälle vielä liinakääreen. Muuan luostarin palvelijoita, joka oli tappanut veljensä, oli tehnyt lupauksen vaeltaa kahdentoista pyhimyksen haudalle oikea käsi kahleilla kiinnitettynä oikeaan reiteen, siellä rukoillakseen, kunnes hänelle taivaasta annettaisiin armonmerkki. Miehen matka piti Reinin jokivartta ylös. Hänen vyölleen sitoi Gunzo kotelon; muutamien viikkojen päästä oli se hyvin säilyneenä oikeilla perillä ja annettiin Reichenaun luostarinportilla portinvartijan käteen. Gunzo tunsi sen paikan miehet. Silläpä hän heille kirjansa omisti.
Samalla kertaa sattui ukko Moengalille asiaa luostariin. Vierastavassa istui belgialainen pyhiinvaeltaja; hänelle oli keitetty kalakeittoa; vaivalloisesti kompuroi mies ruuan luo, kahleet kalisivat, kun hän nosti kättään.
"Mene takaisin kotiasi, murhankatuja", puhutteli Moengal häntä, "ja nai sinä vainajan leski, se on parempi sovitus, kuin ettäs kilisevissä raudoissa kuljet narrina ympäri maailmaa."
Katuja pudisti vaijeten päätään, ikäänkuin olisi hän ajatellut, että siitä vasta kahleisiin joutuisi, sepän takomia tylympiin.
Moengal pyrki apotin puheille. Hän lukee parhaillaan, sanottiin. Mutta sopi kuitenkin mennä sisään.
"Istukaa, kansanpappi", käski apotti armollisesti, "tehän pidätte kirpelästä ja suolaisesta — tässä on kirja kuin teitä varten!"
Apotti alkoi lukea hänelle Gunzon juuri tullutta teosta. Ukko kuunteli, hänellä nousivat kulmakarvat korkealle, sieramet pingoittuivat leveälle.
Luostarin priori naurahteli, kun tultiin sille kohdalle missä kuvattiin Ekkehardin kähärää tukkaa ja hienoja jalkumia. Moengal istui vakavana, hänen otsalleen ilmestyi ryppyjä, kuin taivaalle pilviä ennen ukonilmaa.
"Mitäs sanotte?" virkkoi apotti, "pieksetäänpä tässä koppavuus sen poikasen kaapusta ulos! Mainiota, kerrassaan mainiota! Ja niin erinomaisen tieteellistä, se puree. Siihen ei ole hyvä mennä vastuuta antaan."