Yön hiljaisuudessa luki Ekkehard lehtiä, jotka kreikatar oli hänen huoneeseensa jättänyt. Hänen kätensä leikitteli metsäruusulla, jonka hän kotimatkalla oli poiminut, samalla kun hänen silmänsä katseli itaalialaisen oppineen haarniskoitua hyökkäystä.
"Mistähän se mahtaa johtua", ajatteli hän ja tunnusti ruusun tuoksua, "että niin paljosta, mikä on musteesta lähtenyt, ei lähde sen alkuperän leima? Muste syntyy väriomenasta ja väriomena taas ampiaisenpistosta…"
Hilpeällä mielellä pani hän vihdoin keltaiset pergamenttilehdet syrjään. Hyvää työtä — oikein aika ahkeraa kunnon työtä — onhan se huuhkajakin tärkeä henkilö lintujen keskuudessa! Mutta satakieli ei hänen lauluansa malta kuulla… Ekkehard nukkui sangen hyvin lukemisen päätettyänsä.
Kun hän seuraavana aamuna palasi linnankirkosta, kohtasi hän kartanolla
Praxediksen.
"Mitäs kuuluu, hunninkastaja?" kysyi tämä keveästi, "minä olen ollut oikein huolissani teistä. Näin unta, että suuri ruskea merikrapu ui Reiniä ylös ja siitä Bodenjärveen ja Bodenjärvestä ryömi se ylös tänne linnaan ja sillä oli suuret terävät sakset ja niillä se kävi teidän kimppuunne ja leikkasi teitä verille asti. Sen merikravun sanottiin nimeltä olevan Gunzon. Onko teillä enemmänkin niin hyviä ystäviä?"
Ekkehard hymyili.
"En liene monellekaan mieliksi, eikähän kaikki minuakaan miellytä", sanoi hän. "Joka nokiseen pataan koskee, se pian nokeutuu."
"Vaan se näyttää teistä kuitenkin olevan joksikin yhdentekevä", huomautti Praxedis. "Teidän pitäisi jo tänään ruveta miettimään vastausta. Keittäkää se krapu punaiseksi, sitten se ei enään pure."
"Vastauksen", lausui Ekkehard, "on toinen minun puolestani jo antanut. Joka sanoo veljellensä: Raukka! sen pitää neuvon alla vikapää olemaan; ja jokainen joka sanoo: sinä tyhmä, hänen pitää helvetin tuleen vikapää oleman'."
"Te olette hurskas ja lempeä", lausui Praxedis, "mutta katsokaa, kuinka pitkälle sillä maailmassa pääsette. Kuka ei nahkaansa puolusta, se pian nyletään. Ei huonoakaan vihollista ole halveksittava. Seitsemän ampiaista pistää hevosen kuoliaaksi."