"Tämä kulki kunniallisesti pihan poikki. Akkunasta näki odottava keisarin tytär hänen tulevan ja pamppailevin sydämin avattiin naiskammio hänelle ja prinsessa lausui: 'Tervetullut, jalo herra! Kuinka mieluista onkaan minun nähdä teitä! Nyt tulee teidän itsenne koettaa kenkiä jalkaani.'
"'Mielelläni!' vastasi ritari ja istuutui ruhtinattaren jalkain juureen, ja hänen käytöksensä oli sangen kaunis, ja ruhtinatar asetti jalkansa hänen polvelleen; jalka oli siro ja kengät sopivat erinomaisesti, kun herra Dietrich ne sovitti.
"'Vaan sano minulle, ylen korkea neito', alkoi sen jälkeen viekas, 'varmaan on sinua jo moni mies omaksensa anonut, kuka kaikista niistä on sinua enimmän miellyttänyt?'
"Silloin lausui keisarin tytär vakaasti: 'Herra, sieluni kautta ja niin totta kuin olen kastettu, vaikka kaikki maailman sankarit kutsuttaisiin koolle, en niistä ainoatakaan asettaisi sinun rinnallesi. Sinä olet hyveiden valikoitu mies, — ja kuitenkin, jos olisi valta minulla valita, niin ottaisin erään sankarin, jota minun täytyy ajatellani joka ainoa päivä; hän lähetti lähettiläitä minua pyytämään, mutta ne ovat nyt valottomassa vankilassa. Hänen nimensä on Rother ja hänen valtakuntansa on merten takana; — jos en häntä saa, niin ainiaaksi jään naimattomaksi.'
"'Ah', huudahti Dietrich, 'jos Rotheria lempiä tahdot, niin toimitan hänet tänne kohta. Me olemme ystävinä yhdessä iloinneet, hän oli minulle armollinen ja hyvä, vaikka kohta hän sittemmin karkoitti minut maasta.'
"Silloin sanoi keisarin tytär: 'kuules, kuinkapa voi sinulle se mies olla rakas, joka sinut on maasta karkoittanut? Jo nyt ymmärrän, sinä oletkin kuningas Rotherin lähettiläs! Puhu siis, äläkä salaa minulta mitään; mitä nyt sanonetkin, se mieleeni jää kuolinhetkeeni saakka!'
"Niin katsoi sankari häneen vakain silmin ja sanoi: 'Nyt uskon kohtaloni kaiken Jumalan huomaan ja sinun. Tiedä siis: sinun jalkasi ovat kuningas Rotherin polvella.'
"Kovin säikähti ihana impi; vetäsi jalkansa pois ja valitti: 'Voipa minua, kun olin niin taitamaton ja annoin ylpeyden pettää itseni pitämään jalkani sinun polviesi päällä. Äärettömän rakasta on minulle, että Jumala on sinut tänne lähettänyt. Mutta kuinkapa kuitenkaan saatan sinua uskoa? Jos sinä sen todeksi todistaisit, niin vielä tänään lähtisin kanssasi isäni valtakunnasta; ei elä muuta miestä, jonka otan, jos sinun nimesi on Rother-kuningas — mutta sitähän on mahdoton todistaa.'
"'Kenpä sen paremmin voisi todistaa', vastasi kuningas, 'kuin tyrmässä olevat ystäväni? Jos he saisivat minut nähdä, niin pianpa ymmärtäisit, että olen totta puhunut.'
"'Minä koetan taivuttaa isääni laskemaan heidät ulos', puheli keisarin tytär. 'Mutta kuka takaa, että he eivät lähde karkuun?'