"Me olemme hyvin tyytyväiset", lausui herttuatar, "ja näyttääpä meistä hiukan epätietoiselta, tokko seppä Welandilla Rotherin tarinan jälkeen on palkinnon toivoa".
Spazzo herra ei siitä pahastunut. "Konstantinooppelin kamarineidot näyttävät vain hienoutta hengittäneenkin", virkkoi hän. "Mutta jospa minut liekin voitettu, eipä ole vielä viimeinen laulanut."
Hän katsoi Ekkehardiin. Mutta tämä istui kuin unikuva omiin näkyihinsä vaipuneena. Vähän oli hän kuullut kuningas Rotherista; herttuattaren otsavanteen ruusu oli hänen katsettaan kiehtonut koko ajan kuin Praxedis kertoi.
"… Muuten en juuri sitä juttua usko", jatkoi Spazzo herra. "Kun muutamia vuosia sitten istuin Konstanzin piispankartanossa viiniä juoden, tuli sinne muuan Daniel niminen kreikkalainen pyhäinjäännösten-kauppias, jolla oli suuri joukko pyhiä esineitä ja kirkkokoruja ja taidokkaita aseita. Niiden joukossa oli myöskin jalokivillä kirjaillussa tupessa vanhanaikainen miekka, jota Daniel tyrkytteli minulle selittäen että se oli kuningas Rotherin miekka, ja ellei olisi minulla ollut kultataalereita yhtä harvassa kuin hiuksia sen kreikkalaisen aivan kaljussa päässä, niin olisinpa sen ostanut. Mies jutteli että sillä miekalla oli Rother herra taistellut Babylonian kuninkaan Ymelotin kanssa keisarin tyttärestä, mutta kultakengistä ja kamarineidoista ja harpunsoitosta ei hän mitään tiennyt."
"Maailmassa on kuitenkin monta tositapahtumaa, josta te ette ole sattuneet saamaan tietoa", vastasi Praxedis keveästi.
Ilta eteni. Kuu oli noussut kellervää loistoansa levittäen, kasvien tuoksu täytti ilman, pensaikossa ja vuorenkaltailla kimalteli kiiltomatoja. Palvelija tuli tuomaan lyhtyjä; ohuen öljytyn kankaan sisässä paloivat kynttilät, kuin himmennetyssä lasissa. Puutarhassa oli hieno ja viehkeä olo.
Burkart istui jakkarallaan tyytyväisenä, kädet ristissä kuin hartauden pidossa.
"Mitäs nuori vieraamme miettii?" kysyi herttuatar.
"Tahtoisinpa antaa kauneimman latinalaisen kirjani", vastasi tämä, "jos olisin saanut olla näkemässä, kun se jättiläinen Asprian nakkasi leijonan seinään."
"Sinusta pitää tulla sankari ja lähteä itse jättiläisiä ja lohikäärmeitä vastaan", nauroi herttuatar.