[10] Notker Labeo täytti ne toiveet, joita apotti häneen kiinnitti. Hän hankki itselleen aikansa oppineimman miehen maineen. Hän oli, kuten hänen kirjoituksistaan käy ilmi, jumaluusoppinut soittoniekka, runoilija, tähtientutkija ja matemaatiko, hyvin perehtynyt raamattuun, kirkko-isien ja klassikoiden teoksiin ja osasi saksan, latinan ja kreikan kieliä. Hänen meille säilyneet teoksensa käsittelevät psalmeja, Aristotelesta, Boëthiusta, Marcianus Capellaa ja sävellystaidetta. Notker "isohuuli" kuoli korkeassa ijässä ruttoon. Ennen kuolemaansa laati hän julkisen ripin, jossa sanoi katuvansa m.m. sitä, että hän kerran munkin puvussa ollessaan oli tappanut suden.
[11] Veljeskunnan sääntöjen rikkomisesta rangaistiin ruoskimisella, johon luostarien asukkaat mielellään alistuivat, vaikka se oli orjain kurituskeino, joka vanhain kansanlakien mukaan vapaalta mieheltä vei hänen vapautensa. Rikollinen sidottiin paaluun ja häneltä riisuttiin päällysvaatteet. Luostarikouluissa rangaistiin patukalla.
[12] Muuan Sankt Gallenin munkki, joka myöhemmin kuitenkin sai lukea tämän italialaisen musiikkiarvostelun, kirjoitti sen laitaan: "Vide jactantiam romaniscam in teutones et qallos!" (Kas siinä jälleen esimerkki roomalais-hävyttömyydestä saksalaisia ja ranskalaisia kohtaan!)
[13] Vanhoja saksalaisia haltijoita. Suomentajan muist.
[14] "He tahtovat mieluummin tulla kutsutuiksi metsästäjiksi kuin opettajiksi, mieluummin rohkeiksi kuin lempeiksi, mieluummin viekkaiksi kuin sydämmestä yksinkertaisiksi… He lyövät kiekkoa, eivätkä karta arpanoppaakaan. He käsittelevät ahkerasti lautapeliä raamatun asemesta. He tietävät paremmin mitä väärä heitto sinulle maksaa, kuin mitä sielusi autuus vaatii, kieltää tai käskee; paremmin mitä onnellinen heitto tuottaa, kuin mistä ovat velkapäät Jumalaa kiittämään… He teettävät itselleen hopeaisia maljoja, sangen kallisarvoisia kannuja, ruukkuja (Crateres), vieläpä juomasarviakin (Conchas) melkoisen painavia ja kaikkina aikoina vihattua suuruutta. He maalaavat viiniruukkujaan ja juomasarviaan, sillaikaa kun läheinen basilika on täynnä likaisuutta." (Veronan piispan Ratherin valitus papistosta.)
[15] Niin todella olikin, joku aika sitte saapui Sankt Gallenin luostarin kirjastoon eräs vihreän Erinin kirjanoppinut poika ja pyysi saada nähdäkseen ja jäljentääkseen hurskaan esi-isänsä kuulua teosta. Hänelle annettiin mustaan samettiin sidottu Codex Priscianus, jota hän alkoi selailla; mutta pian kuului pidätettyä naurua kirjastonhoitajani korviin, ja kun he saapuivat kuulemaan syytä siihen, käänsi oppinut Dublinin rehtori heille seuraavan iiriläisen käännöksen latinankielisestä tekstistä:
"Jumalan kiitos, että jo alkaa hämärtää!
Armaghin Pyhä Patrik, vapauta minut kirjoitushommista!
Oi, että vieressäni olisi lasillinen vanhaa viiniä!" j.n.e.
Sellaista oli Moengalin käännöstyö!
[16] Pothen, phile peleia. Pothen pothen petasai; j.n.e. (Anakreon).
[17] Hirvittävä kullanhimo, mihin saatatkaan sinä ihmisen koskaan kyllästymättömän mielen?