[18] Tuo merkillinen tapa, että "chrene chrudan" viskaamisella lähimmän maksukelpoisen sukulaisen päälle tämä joutuu velkapääksi suorittamaan verivelasta tuomitun sovitussakon oikean rikollisen asemasta, oli säädettynä Salilaisen lain 58 luvussa. Mitä nimitys "chrene chruda" oikeastaan merkitsee, siitä ei vielä olla päästy oikein selville.
[19] Stola on roomalais-katoliseen pappispukuun kuuluva, hartiaan ympäri viskattava leveä vyö. Suomentajan muist.
[20] Sekä tinan valaminen että katonharjalla käyminen uudenvuodenyönä ovat vanhoja saksalaisia ennustamistapoja.
[21] Yhdeksännen vuosisadan lopusta alkaen aina kymmenennen jälkipuoliskolle olivat Unkarista tulevien raakojen ratsuparvien hyökkäykset Saksan gaueihin todellisena maanvaivana; ne risteilivät pohjassa ja etelässä. Senaikaiset historioitsijat nimittivät niitä milloin avareiksi tai agareneiksi, milloin unkarilaisiksi tai vielä useammin hunneiksi, vaikka niiden polveutumista hunnilaiskuninkaasta Attilasta ei suinkaan ole tepsivästi todistettu. Viimemainittu vanhanaikuinen nimitys on kertomuksessamme säilytetty.
[22] Pakanaluolan vanhuksen haamu on historiallisesti hiukan epäiltävä. Kaikki merkit viittaavat Kaarle Paksuun mutta hän oli kuollut jo ennen 10:nnen vuosisadan ensi hetkeä. Mutta mitä historia erottaa, sen tarina punoo yhteen, ja kuten se kerran itägoottilaiselle Dietrich Berniläiselle (Teodorik Suurelle) antoi Nibelungen-sadussa aseman, jota tällä ei historiallisesti mitenkään voi todistaa olleen, miellyttää sitä tempaista karolingien viimeinen vesa hiljaisesta tyyssijastaan ja suoda tälle oikeutta, jonka aikalaiset häneltä olivat kieltäneet. — Eräs vanha kirjailija mainitsee huhun, että puheena oleva keisari ei ollut kuollut luonnollisella tavalla, vaan kuristettiin kuoliaaksi. Mutta kansa, joka säilytti hänestä aivan toisenlaisen kuvan kuin minkä vihamielisten puolueiden kertomus hänestä on jälkimaailmalle jättänyt, uskoi Alemanniassa vielä kauvan, ettei hän ollutkaan kuollut, vaan että hän, kuten moni muukin vanha uros, istui jossakin syrjäisessä luolassa piilossa ja odotti soveliasta hetkeä astuakseen esiin ottamaan valtakunnan ohjat uudelleen käsiinsä. Useat kapinat Alemanniassa Kaarle Paksun jälkeistä keisaria vastaan todistavat kansan rakkautta ja osanottoa onnetonta hallitsijaa kohtaan. Myöskin uudempi historiankirjoitus on alkanut huomata paksua keisaria kohtaan tehdyn vääryyden ja tunnustaa, että korkeampi papisto, joka niihin aikoihin puuhasi pseudo-isidooristen dekretaalien saattamista valtaan Saksassa ja sen vuoksi tarvitsi vallanhimoisille harrastuksilleen sopivaa keisaria, suuressa määrin on syypää hänen erottamiseensa.
[23] "Fortis juventus, virtus audax bellica,
Vestra per muros audiantur carmina,
Et sit in armis alterna vigilia,
Ne fraus hostilis haec invadat moenia.
Resultat echo comes: Eja, vigila!
Per muros eja dicat echo vigila!"
Vaara opettaa runoilemaan! Modenan yövartiain laulu, josta ylläoleva on ensimmäinen värssy, on tunteensa lämmössä ja rytmillisessä kauneudessaan paraita kaikkein aikain sotalauluista.
[24] Valafrid Strabo, Reichenaun apotti, oli karolinkilaisen ajanjakson etevimpiä runoilijoita. Monista hänen latinalaisista runoelmistaan huokuu hellä henki, joka muistuttaa antiikkisten runoilijaan elegioja. Kiitetty on varsinkin hänen elegiansa 'ystävättärelleen' (ad amicam), johon Simon Bardo tässä viittaa.
[25] Mainittu "smaragdi" on vieläkin Mittelzellin kappelikirkossa Reichenaussa. Samallaisen kohtalon kuin se sai osakseen myöskin Genovan kuuluisa smaragdimalja, jota pidettiin kaupungin arvokkaimpana aarteena, kunnes se Napoleonin sotien aikana vietiin Pariisiin, huomattiin siellä arvottomaksi värjätyksi lasivalelmaksi ja lähetettiin takaisin Genovaan (1809).
[26] Tarkoittaa Attilan seikkailua roomalaisen prinsessan Honorian, keisari Valentinianuksen sisaren, kanssa; tämä oli kostaakseen sukulaisilleen sen häpeän, että nämä olivat panneet hänet luostariin alentavan suhteensa takia kamariherraansa Eugeniukseen, lähettänyt sormuksensa raakalaiskuninkaalle, siten tarjoutuen tämän morsiameksi.