"Kreuzmannin takia!"
"Mikä Kreuzmann on?"
"Se on Allmann!"[13]
"Sekin on minulle tuntematon," sanoi Ekkehard, "miltä se näyttää?"
"Se on vaskesta valettu," murisi kalastaja, "kahden vaaksan pituinen, ja pitää kädessään kolmea lumpeenkukkaa. Se seisoi vanhassa halavassa Allmannsdorfissa, ja kaikki kävi hyvin niin kauvan kun se siinä seisoi, mutta viime käräjäin jälkeen hakkasivat munkit sen puusta irti ja raastoivat luostariinsa. Nyt se seisoo italialaisen piispan haudalla Niederzellissä, mutta mitä sillä siellä on tekemistä? Auttaako se ehkä kuolleita pyhimyksiä kalanpyynnissä?!…"
Siitä huomasi Ekkehard, ettei kristillisyys vielä kovinkaan lujasti istunut kalastajassa, ja sen vuoksi hän selittytti itselleen, minkä vuoksi vaskinen jumalankuva oli miehelle sakkoa tuottanut: hän oli sille öisin teurastanut kutun, jotta se siunaisi hänen verkkoihinsa siikoja, taimenia ja lahnoja; mutta sellaisesta pakanallisesta tavasta rankaisi käräjäoikeus keisarillisen asetuksen mukaan.
"Tulkaa järkiinne, vanha ystävä," sanoi Ekkehard, "ja unhottakaa Allmann. Annanpa teille hyvän osan killinkiänne, jos viette minut salmen poikki."
"Minä en puhele puuta heinää, vaan pysyn kiini sanassani. En kuleta ketään teikäläisistä. Poikani voi sen tehdä, jos häntä haluttaa."
Hän vihelsi sormiensa lävitse; silloin saapui hänen poikansa, isovartaloinen lautturi, joka vei Ekkehardin ylitse.
Veneestä noustuaan ohjasi Ekkehard kulkunsa luostaria kohden, joka sijaitsee keskellä saarta hedelmäpuistojen ja viinamäkien sisään lymyten. Oli loppusyksyn aika, ja vanhat ja nuoret saaren asukkaista toimivat viininkorjuussa; siellä täällä kohosi punakeltaisten viininlehtien välistä näkyviin tumma munkinpäähine. Ylhäällä vartijatornissa seisoivat saaren vanhimmat ryhmittäin, iloiten vilkkaasta viininkorjuusta; heidän keskensä kiersi mahtava marmoriruukku, jonka piti olla peräisin Kananean häistä, ja käytettiin sitä nuoren viinin siunaamiseen. Hilpeitä huutoja ja iloista naurua ja hyräilyä kajahteli viinimäkien rinteiltä.