"Silloin lunastaisin itseni vapaaksi", virkkoi poika innostuneesti, "ja sinut myös, ja herttuattarelta ostaisin hänen herttuakuntansa ja vuoren kaikkineen mitä sillä on, ja sinulle teettäisin kultakruunun ja jokaiselle vuohelle kultatiuvun ja itselleni säkkipillin mustasta puusta ja sulasta kullasta…"
"Sulasta kullasta…" matki Hadumoth leikillisesti, "tiedätkö edes miltä kulta näyttää?"
Silloin laski Audifax sormen suulleen: "Osaatko pitää suusi kiini?" Tyttö nyökkäsi myöntäen. "Annahan minulle kätesi!" Hadumoth teki niin. "Sittepä tahdon näyttää sinulle minkälaista kulta on", sanoi paimenpoika ja veti povitaskustaan esiin metallipalasen; se oli ison rahan kokoinen, mutta keskeltä pyöristynyt kuin simpukka, ja näkyi siinä joitakuita kuluneita, ymmärtämättömiksi käyneitä merkkejä. Se kiilsi ja kimalteli ja oli todella kultaa. Hadumoth punnitsi palaa etusormellaan.
"Löysin sen kaukaa tuolta kedolta, kerran ukkosilman jälkeen", sanoi Audifax. "Kun sateenkaari laskeutuu hohtavana maan päälle, ilmestyy kaksi enkeliä sinne, missä sen sakarat maahan ulottuvat, ja ne laskevat kultaisen maljan alle, jottei sen tarvitsisi koskea märkään ja rumaan multaan — ja kun se on loppuun välkkynyt, jättävät enkelit kultamaljat maahan, sillä sateenkaari pahastuisi, jos kahdesti samoja astioita käytettäisiin…"
Hadumoth alkoi jo uskoa leikkitoverinsa kutsumukseen aarteenlöytäjänä. "Audifax", sanoi hän antaen tälle sateenkaarimaljasen takaisin, "siitä ei sinulle ole mitään hyötyä. Ken tahtoo löytää aarteen, sen on sanat tiedettävä… Syvällä maan sisässä kätketään meiltä kaikki aarteet, eivätkä peikot luovu niistä ennenkun ne pakotetaan siihen."
"Niin, taikasanat", virkkoi Audifax kyynelsilmin, "kukapa ne tietäisi…"
"Oletko jo nähnyt pyhää miestä?" kysyi Hadumoth.
"En."
"Jo neljä päivää on linnassa ollut pyhä mies, joka osaa kaikki taikasanat. Hän toi mukanaan ison kirjan, josta hän lukee herttuattarellemme, ja siihen on kirjoitettuna kaikki taijat, miten ilman henget saadaan tottelemaan ja maan ja veden ja tulen henget. Pitkä Friderun siitä kertoi rengeille, ja herttuatar kuuluu käskeneen tietäjän taikomaan hänen linnansa suuremmaksi ja lujemmaksi ja hänelle itselleen ikuista nuoruutta ja kauneutta…"
"Minä menen sen pyhän miehen luo," sanoi Audifax.