"En pelkää enää ollenkaan", virkkoi Hadumoth. "Tiedänpä erään toisenkin, joka ymmärtää manauksia."
"Kenen sitte?"
Hadumoth viittasi ylöspäin, missä tumma keilanmuotoinen vuorenhuippu äkkijyrkästi kohosi ylöspäin pitkähköstä mäntymetsää kasvavasta harjanteesta. "Metsänrouvan!" hän kuiskasi.
"Metsänrouvanko?" huusi Audifax pelästyneenä. "Senkö, joka nostattaa suuret ukonilmat, jolloin sataa kyyhkysenmunan kokoisia rakeita, ja joka söi Wilzingenin kreivin suuhunsa, niin ettei tämä enää koskaan palannut kotiansa?"
"Juuri sen! Häneltä kysymme neuvoa. Linnaan emme vielä kuitenkaan pääse sisään ja yö on kylmä."
Paimentyttönen oli äkkiä käynyt reippaaksi ja rohkeaksi. Hän sääli Audifaxia sydämmestään ja olisi niin mielellään tahtonut auttaa häntä toivomustensa perille. "Tule!" sanoi hän iloisesti, "jos sinua metsä pelottaa, niin puhalla pilliisi. Linnut vastaavat sinulle. Aamukin koittaa kohta."
Audifax ei enää vastustellut. He astuivat yhdessä tiheätä honkametsää pohjoiseen päin; polun he hyvin tunsivat. Ketään he eivät tiellä kohdanneet; vain vanha kettu väijyi saalista muutamalla kummulla, mutta lasten näkeminen häntä yhtä vähän tyydytti kuin näitä tähtien äkillinen katoaminen.
Kettuakin kohtaa usein päinvastainen seikka, kuin mitä se on toivonut ja odotellut. Sen vuoksi se vetikin häntänsä koipien väliin ja lähti hölkkäsemään syvemmälle tiheikköön.
Jonkun aikaa kulettuaan lapset saapuivat Hohenkrähenin kallion juurelle. Puiden väliin piiloutuneena seisoi siellä mökkipahanen. He pysähtyivät. "Koira rupeaa haukkumaan!" varotti Hadumoth. Muttei mitään koiraa näkynyt. He astuivat lähemmäksi; mökin ovi oli selällään. "Metsänrouva on matkoissaan!" sanoivat he toisilleen. Mutta Hohenkräheniltä vilkkui palava valkea, ja tummia haamuja näkyi siellä liikkuvan. Silloin hiipivät lapset vuoripolkua myöten ylös kummulle.
Jo näkyi kirkas valojuova kuumottavan Bodenjärven rannalla olevien vuorten takaa. Polku muuttui äkkijyrkäksi. Ylhäällä, missä valkea lieskasi, lähti kalliosta pitkä kieleke, jolla lakealatvainen tammi levitteli mustia haarojaan. Audifax ja Hadumoth kyykistyivät tämän alle ja katselivat ylöspäin. Siellä näkyi joku eläin teurastetun, hevosenpään näköinen pää oli naulattuna tammen runkoon; tulen yli oli asetettu keihäitä ristiin, ja kaluttuja luita oli kaikkialla. Muutamassa astiassa oli verta.