Istuimeksi hakatulla kalliopaadella istui joukko miehiä, jotka ammensivat kiviruukuilla itselleen olutta edessään seisovasta tynnyristä.
Tammen juurella istui kyyryisenä nainen. Tämä ei ollut yhtä viehättävä kuin se allemannilaisneitonen Bissula, joka siihen määrään hurmasi roomalaisen valtiomiehen Ausoniuksen kuusikymmen-vuotisen sydämmen, että tämä idyllejä hyräillen astui prefektin-virkahuoneeseensa ja lauloi: "Hänen silmistään kuvastuu taivaan sini, ja kultaa on hänen punertava tukkansa; ja vaikka hän on barbaarilapsi, on hän yläpuolella kaikkia Latiumin nukkeja; ja ken hänet tahtoo maalata, se sekottakoon värit ruusuista ja liljoista." Mutta nainen Hohenkrähenin huipulla oli vanha ja ryppyinen.
Miehet tähystelivät häntä. Tuntuvasti valkeni itäinen taivas. Järven päällä lepäävä usva alkoi liikkua. Ja jo heitti aurinkokin ensi säteensä kultaavina vuorten yli; kun sen tulinen kehä nousi taivaan laelle, hypähti eukko pystyyn ja miehet seurasivat äänettöminä hänen esimerkkiään. Noita heilutti kädessään mistelin- ja männynoksista solmittua vihkoa ja kastettuaan sen astiassa olevaan vereen priiskoitti sillä kolmasti aurinkoa kohti ja kolmasti miehiin päin. Sitte hän kaasi veren astiasta tammen juurille.
Miehet tarttuivat ruukkuihinsa ja hieroivat niitä yksitoikkoisessa tahdissa sileäksi hiottuun kallionkylkeen, niin että syntyi kumea ääni; sitte he nostivat ne aurinkoon päin ja tyhjensivät ne yhä samassa tahdissa; sen jälkeen he laskivat ruukkunsa maahan, niin että kuului vain yksi ainoa kumaus. Sitte kääriytyivät kaikki vaippoihinsa ja astuivat vaitonaisina kalliolta alas.
Tämä oli marraskuun ensimmäisenä yönä.
Kun paikalla kaikki oli käynyt hiljaiseksi, yrittivät lapset astua metsänrouvan luo. Audifaxilla oli jo kädessään pergementtipalasensa … mutta eukko tempasi tulesta kekäleen ja heilutti sitä uhkaavasti heille vastaan.
Silloin he kiiruimman kautta juoksivat vuoripolkua alas.
YHDEKSÄS LUKU.
Metsänrouva.
Audifax ja Hadumoth olivat palanneet Twielin linnaan. Heidän yöllistä poissaoloaan ei oltu huomattu. He eivät puhuneet kellekään näkemästään, eivät edes keskenäänkään. Audifaxilla oli kovin paljon ajateltavaa.