"Hametta korjaan", vastasi vanhus, "joka on käynyt repaleiseksi".
"Ettekö te myöskin etsi yrttejä?"
"Kyllä etsin. Oletteko lääkemies? Tuossa lattialla niitä on paljonkin, mitä laatua vain haluatte."
"En ole mikään lääkemies", sanoi Ekkehard. "Mitä te yrteillä teette?"
"Tarvitseeko teidän kysyä mihin yrttejä käytetään? Tietäähän jokainen teikäläisistäkin sen. Huonostipa kävisi sairaiden ihmisten ja eläinten ja huonosti turmaa torjuttaisiin ja lempeä lääkittäisiin, jollei yrttejä olisi."
"Ja te olette kastettu ihminen?" kysyi Ekkehard kärsimättömästi.
"Lieneväthän minut joskus kastaneetkin…"
"Ja jos kerran olette kastettu", huusi munkki ääntänsä korottaen, "ja luopunut perkeleestä ja kaikista hänen menoistansa, niin mitä sitte tuo merkitsee?" Hän osotti sauvallaan seinään kiinnitettyä hevosenkalloa ja kolhasi sitä niin lujasti, että se putosi alas ja särkyi palasiksi; valkoiset hampaat irtautuivat leuvoista ja juoksivat ympäri lattiata.
"Se on hevosenkallo, jonka nyt olette särkenyt", vastasi eukko huolettomasti. "Se oli nuori eläin, niinkuin vielä voitte nähdä hampaista."
"Ja hevosenliha maistuu teille?" kysyi Ekkehard.