Äkkiä avasi sairas silmänsä. — Kori — kuiskasi hän tuskin kuuluvasti hädissään.
Se oli hyvässä tallessa. Seurue oli kuullut piipityksen korista ja piti kananpoikasesta hyvää huolta.
Vähitellen kirkastui Annan katse iloisemmaksi ja hän tuli täyteen tajuunsa. Kun hän kertoi vanhalle rouvalle elämäntarinansa, katseli tämä häntä vettynein silmin ja sanoi: — Rakas lapsi, elä ole levoton. Kaikki käy hyvin, minä ostan sinun kananpoikasesi.
* * * * *
Mökissä oli suuri hätä Annan häviämisestä. Matleena-muori, joka oli palannut neljän väsyneen poikansa kanssa astiat täynnä keltaisia muuramia, kärsi suurta tuskaa siitä, kun oli jättänyt tytön itsekseen. Mihin ihmeelle oli lapsi mennyt?
— Äiti! — huusi Matti — tänne tulee hieno herra.
Ja ennenkuin Matleena-muori ehti mitään ajatella, astui vieras tupaan.
— Anteeksi, tämä on varmaan pikku Annan koti? Ja te olette varmaan Matleena-muori, josta tyttö on puhunut.
Matleena-muori joutui niin hämilleen ettei saanut vastausta suustaan ja hänen neljä poikaansa katselivat avossasuin vierasta, joka heille hymyili ja ymmärsi oikeaan paikkaan tulleensa. Vieras kertoi kaikki ja Matleena kuunteli liikutettuna.
— Ja nyt — sanoi nuori lääkäri — olemme äitini ja minä ajatelleet ottaa tytön luoksemme ja hoitaa häntä siksi, että hän tulee kyllin vahvaksi palatakseen takaisin teidän luoksenne. Kun hän on erittäin heikko ja vähävärinen, täytyy hänen saada hyvää hoitoa.