— Minä olen myös koulupoika! huusi Matti.
— Se kyllä tiedetään, vastasi Haltia.
— Minkä näköinen se sitten on minun lahjani?
— Se on pilkusta pilkkuun Laiskan-Matin näköinen, vastasi Haltia. Kiitä onneasi, että pääset tällä kertaa ilman muuta; ensi vuonna aikoo haltiain kuningas annattaa sinulle piiskoja joululahjaksi.
Matti purskahti itkuun. Haltia pani kontin selkäänsä ja aikoi lähteä.
— Älkää vielä menkö, pyysi Laiska-Matti. Jos minä rupeaisin joulun jälkeen oikein ahkeraksi, niin…
— Niin saat ensi jouluna lahjan, niinkuin muutkin. Mutta sinua ei kukaan usko, sinä olet niin monasti luvannut.
— Mutta nyt lupaan oikein todesti, niin totta kuin nimeni on Matti!
— Niin — Laiska-Matti! sanoi Haltia. Se nimi ei paljon takaa. Sittepähän nähdään ensi jouluna. Minä puolestani toivon, että hyvin kävisi.
Nyt Matille tuli hätä käteen.