"Eihän hullummin käy kuin Pitkän-Suutarin, joka panttasi lestinsä ja höstinsä Möllerin olutkauppaan, että sai 5 pulloa olutta. Nyt miesparka ei kykene työhön, kun ei ole lestiä eikä höstiä", tiesi Syrjän Poku.
Paljon muutakin tiesivät pojat kertoa siinä kentällä istuessaan.
Rokkilan nuori isäntä ja setä olivat juhannusaattoiltana lähteneet kalaan ja ottivat korin olutta mukaansa. Mutta kun he olivat sitä janoonsa kyllin juoneet, nukahtivat he venheeseensä. Mäki-Matti oli sen huomannut, souti heidän veneensä nuotta-talaaseen kirkon rantaan ja kietoi nuotan veneen ympärille. Juhannusaamuna, huomenkellon soidessa, heräsivät miehet ja luulivat jo tuomiokellon soivan. Ja sitä suurempi oli heidän kauhunsa, kun luulivat olevansa pahan hengen verkkoon kiedottuina.
Rekilän Juha oli kerran käynyt Möllerillä, mutta sieltä palattuaan ei miehellä ollut kykyä ohjata hevostaan, vaan oli se poikennut peltotielle, vei Juhan lautakasalle ja kaatoi sinne. Kun hän siellä heräsi, oli hevonen poissa ja Juho parka itse kauniissa siivossa.
Ison Tolvanan leski-emäntä oli joulunaattona leiponut ja piika kirnunnut. Mölleri oli tapansa mukaan lähettänyt emännälle korin olutta jouluksi. Mutta ohranjyvä oli mennytkin emännän silmään, ja huomaamattaan oli hän pannut hiivan, jonka aikoi taikinaan, piian kirnuun. Mutta siitä kävi kirnu ylivuotavaksi ja valui lattialle suureksi lammikoksi. Kun emäntä meni takaisin pirttiin liukastui hän ja kaatui piimään; jouluvoista ei tullut sillä kerralla mitään. "Kuivi kokoon kuin Tolvanan jouluvoi", pilkattiin sitten kylällä.
Sekalainen kuului olevan kylän elämä. Mutta pojille oli Kimo kuitenkin vaarallisin. Nyt palasi Kimo takaisin asemalta vetäen suuria jymiseviä vankkureita.
Koetettiin siinä keksiä sotajuonta Mölleriä ja hänen Kimoaan vastaan, ja keksittiinhän niitä, mutta ei uskallettu panna toimeen. Sillä siltavouti oli Möllerin ystävä, ja pojat tiesivät, että Kimo oli vankkureineen seisonut nimismies Takkalan ja itsepä pappilankin pihassa kirkonkylässä. Ja tämä seikka pelotti poikia. Ei ollut viisasta hankkia itselleen sellaisia mahtavia vihamiehiä. Poikain hyvät tuumat jäivät odottamaan suotuisampia aikoja toteutuakseen.
* * * * *
Eräänä päivänä, syksypuolella kesää, oli kaikki kylän lapset kutsuttu kirkon kansakoululle, jonne sitten oikein miehissä mentiinkin. Uusi opettaja oli kutsunut naapurikylästäkin väkeä lasten iltamaan.
Kun aluksi oli veisattu lastenvirsi ja pidetty rukous, puhui opettaja lapsille yhteisestä vaarasta, joka paikkakunnalla vaanii kaikkia ihmisiä, jopa lapsiakin. Silloin katsahtivat pojat toisiinsa ja ajattelivat: tarkottaakohan hän Möllerin Kimoa, josta heillä oli ollut haittaa, ja alkoivat tarkkaavammin kuunnella. Opettaja puhui alkoholista, joka oli tappavaa myrkkyä, vaikka ihmiset eivät sitä vielä tiedä. Tätä myrkkyä on viinissä ja oluessakin, mutta viinassa sitä on hyvin paljon. Sitten tiesi hän kertoa, kuinka viiniä valmistetaan ja miten siihen syntyy myrkkyaine, alkoholi. Mutta kun opettaja rupesi puhumaan, miten ohrista, joita kasvaa meidänkin pelloillamme ja joista tulee niin hyvää leipää, puuroa ja velliä, ensin valmistetaan maltaita ja niistä keitetään olutta, jossa ei ole enää paljoa ravintoainetta, vaan sen sijaan alkoholi-myrkkyä, käsittivät pojat asian hyvin; sillä olihan heidänkin kylässään sellainen myrkkytehdas. Mölleri ja hänen mustaksi käynyt tehtaansa oli poikain mielestä kamala vieras ja myrkyttäjä paikkakunnalla. Varsinkin, kun muistivat, mitä haittaa se oli tuottanut kylälle, tuntui heistä inhottavalta, että olutta niin suurella mielihyvällä nautittiin kylässä. — Kun opettaja oli vielä lapsille puhunut, että heistä Suomenmaa toivoo vapauttajaa alkoholi myrkyn kahleista, heistä, jotka ovat vielä siitä vapaat ja saattavat siis kasvaa raittiiksi nuorukaisiksi ja miehiksi, oli poikain sydänalassa tuntunut jotakin hyvää, innostuttavaa. — Älkää ennen, kuin kaikki viina- ja oluttehtaat ovat hävitetyt, lakatko siitä siunausta tuottavasta työstä, johon nyt teitä kehotan ryhtymään, raittiustyöstä — oli opettaja lopuksi sanonut, ja pojat olivat sydämessään päättäneet noudattaa opettajan kehotusta.