Kun iltama päättyi ja laulettiin erojaislaulu yhdestä sydämestä ja suusta, niin silloin oli hehku ja innostus niin suuri kuin nuorukaisiksi varttuvilla lapsilla yksin voi olla.
Kun sitten kisakentälle kokoonnuttiin, ei enää Kimoa yksin pahana pidetty, vaan yhteinen vaara oli Möllerin oluttehdas ja sen tuotteet.
Sitä mukaa kuin pojat miehistyivät, vakaantuivat he raittiusasiassa ja heissä vahvistui se päätös, että oluttehdas on saatava pois kylästä.. Päätös toteutui, kun yhteisillä ponnistuksilla saatiin syntymään uusi olutlaki, joka murti Möllerin oluttehtaan vaikutuksen, Oluttulva loppui kylästä. Siten taukosi myöskin juominen paikkakunnan nuorison keskuudessa.
Yhteinen vaara oli siis voitettu; mutta sen oli vaikuttanut ennen lapsena tehty päätös kirkonkylän kansakoulun iltamassa. "Vähät voimat suuria aikaan saa, kun on intoa, innostusta."
Kuka kelpo Suomen poikanen tai tyttönen ei tahtoisi olla mukana jalossa raittiustyössä?
"Näin nuoriso kun kohoaa, Niin nousee Suomenmaa. Kun nuoret suurta uskaltaa, Niin Suomi kukoistaa."
"Ihmisille hyvä tahto!"
Kaikkien ennakkolaskujen ja almanakan tiedonantojen mukaan olisi kelkkakelin jo joku aika sitten pitänyt olla hyvän. Lapset olivat allapäin, pahoilla mielin, kun joulu jo läheni, ja maa yhä vaan pysyi paljaana. Kelkat olivat jo aikoja sitten tarkastetut ja laskuun valmiina, jalasraudat tiilikivenpalasella kirkkaiksi hangatut.
Niinpä pikku Laurinkin. Hänen komea, kokonaan rautajalaksinen kelkkansa oli äidin toimesta maalattu valkoiseksi, sinijuovaiseksi. Joka aamu, heti herättyänsä, tähysteli Lauri, olisiko jo lunta satanut. Mutta aina vain oli maa yhtä synkän näköinen. Kaikeksi varmuudeksi pyyhkieli hän kuitenkin kelkkaansa joka päivä eteisessä puulaatikon päällä, jossa sitä pidettiin aina lähtöön valmiina. Sitten meni hän tarkastamaan kelkkamäkeä, jos siellä jo olisi lunta, — olihan luonnollista ettei sielläkään ollut, koskei muuallakaan.
Tulipa viimein toki sekin päivä, jolloin maa loisti puhtaan valkoisena yöllä sataneesta lumesta. Oikein Laurin ihastuneita silmiä häikäsi, kun hän aamulla riensi ikkunaan katselemaan. — Nytpä riemu tuli! Hyvin pian vaatteisiin, iloinen hyvähuomen äidille, ja sitten aika kyytiä kelkkamäelle. Olipa hupaista, kun vihdoinkin pääsi mäkeä liukumaan!