— No muistanhan minä joululahjanne, kun olette pitkin talvea niistä jutelleet. Nukkukaahan levossa! Niin isä penäsi.
— Onko se aivan varma?
— Onhan tuo!
Isä läksi. Kiireesti asteli hän eteenpäin päivän sarastaessa, ja tuokion kuluttua hän hevosella jatkaa matkaa kaupunkia kohti.
* * * * *
Kaupungissa oli hyörinää. Kiirettä kaikilla, varsinkin näin jouluaattona. Oikein ihmeekseen Risto-kalastaja katsoikin, miten yksi riensi sinne, toinen tänne. Hän oli jo toimittanut asiansa, tehnyt ostoksensa ja käynyt noutamassa lasten joululahjatkin. Samoin olivat hänen matkatoverinsakin.
— Mutta kun tässä nyt on niin hyvää aikaa, niin käydäänpä ryypyllä! ehdotti saariston Matti.
— Eihän tuo ole hullumpaa, varsinkin kun on näin kolea ilma, tuumaa Antti.
— No mitä sinä tuumaat, Risto, tuletko mukaan, vai?
Riston olisi tehnyt mieli sanoa ei, mutta kun oli joutavaa aikaa, niin ei tuo nyt vaarallista saattane olla.