— Koska isä tulee? kysyivät he kyllästyen odottamiseen.
— Heti, lapsukaiset, huomautti äiti.
Taas alkoivat he puuhaamaan joulukuusen ääressä, mutta ei siinä ollut mitään tekemistä. Kuusi oli jo kauan ollut valmiina. Yksinkertaisena se seisoi keskellä permantoa lasten ihailtavana.
— Eikö jo sytytetä, äiti? kysyi Erkki.
— Annetaan nyt olla, kunnes isä tulee.
— Niin, isähän on vielä poissa. —
— Mutta miksi ei isä sitten tule, kun tietää meidän odottavan? sanoi pikku Kerttu mennen akkunan luo. Mutta ulkona oli jo niin pimeä, ettei hän nähnyt mitään.
— Jo tulee isä! iloitsi Erkki rientäen ovelle… mutta ei sieltä isä tullutkaan.
— Kuinka isä voi kulkea, kun on niin pimeä? tuumi Kerttu mennen äidin luo.
— Kyllä hän voi ja tuo pikku Kertulle nuken. Ole vain rauhassa!