— Matti on — —
— Mitä on? — Risto aavisti pahaa,
— On hukkunut.
Syntyi äänettömyys. Lapset keskeyttivät leikkinsä. Isältä putosi silmälasit. Onneton vaimo istui penkillä, pää käsien varassa.
— Mutia miten? kysyi äiti.
— He joutuivat kaupungissa hunningolle, ja kun sitten pimeässä tuli ajaa kotiin, eksyivät pois tieltä, ajoivat väärin ja viimein tulivat heikolle jäälle, jää murtui heidän aliansa ja siinä löysivät hautansa —
— Anttiko myös?
— Ei, Antti pelastui; millä tavalla, sitä hän ei itsekään tiedä. Vaatteet jäässä oli hän myöhään yöllä tullut kotiin.
— Etkö sinä, Risto, tullutkaan hevosella?
— En jäänyt odottamaan. Tulin jalkaisin.